Viime vuonna onnistuin kasvattamaan siemenestä suloisia koreakärsämöitä. Löysin jostain tiedon, että kyseistä kukkaa on aikoinaan nimitetty tuhatkaunoksi. Pienen kukan kauneus sopii mielestäni uhkean 'Sarah Bernhardtin' lomaan täydellisesti. Voi tätä luomakunnan ihmeellisyttä, josta saamme kesäisin nauttia.
Suloinen pariskunta, ei voi muuta sanoa. Pitää vain ihailla heitä =)
VastaaPoistaOi että miten ihania puutarhakuvia tässä ja edellisissä kirjoituksissa! Voin eläytyä täysin iltaiseen ihmetykseesi kaiken kauneuden edessä. Vaikka sen on itse rakentanut, ei sitä silti tunne voivansa laska omiksi ansioiksi. Kyllä tässä täytyy olla muitakin voimia, luonnonvoimia tai taivaallisia voimia - jotakin mukana. Miten voi syntyä jotakin näin ihanaa ja ihmeellistä? (Ja miksei meilä voi aina olla kesä?)
VastaaPoistaTuo yhdistemä tuhatkaunon ja pionin kanssa on hurmaava! Sopiva nimikin tuo tuhatkauno.
Hurmaavia kukkayhdistelmiä ! Edellisen postauksesi perennatarha on aivan kuin satujen puutarhasta... lumoava : )
VastaaPoistaAijai, paranee kuin viini...siis kaikki upeat kukkapenkkisi!! Samurai sai muuten juuri kaksi pientä poikafania :)
VastaaPoistaJori - ja ihan sattumaa, että pääsivät vieretysten!
VastaaPoistaSaila - kiitos! Hienosti puit sanoiksi, taas kerran ;)
ei sitä tosiaan osaa omiksi ansioiksi lukea, vaikka kovasti yrittää 'järkkäillä' tätä puutarhaa omaan malliin. Kyllä se luonto hoitelee ja viimeistelee kaiken paremmin kuin ihminen kuunaan. Ihmeellistä!
Sariw - kiitos, pieni uja suloinen korostaa uljasta kauneutta.
Hortensia - ai jai, kiitos! Se on kyllä totta, että puutarhakin paranee vanhetessaan. Pojille terkkuja, laitanpa jotain Samurain kuulumisia taas piakkoin!
Oijoi <3 Tästä kuvastasi saisi vaikka kauniin taulun seinälle!
VastaaPoistaSarah on oikein kääntänyt katseensa noiden pienten tuhatkaunojen puoleen:) Ihana kuva!
VastaaPoista