sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

HARJAKAISET

Helteestä huolimatta kasvihuonetta on saatu eteenpäin. Nyt näky jo palkitsee ja mielikuva on muuttumassa todelliseksi. Lattia on yhä kesken, kasvihuone kiinnittämättä sokkeliin ja laseista ei tietenkään vielä tietoakaan. Tehdään maltilla yksi vaihe kerrallaan, sen verran mies- ja naistyötunteja on jo kulunut.
Mukavastihan se asettuu ympäröivään maisemaankin, mutta ympäristön maisemointia toki tarvitaan. Senkin aika tulee.
Olemme joutuneet totuttelemaan ajatukseen, että Olgaa ei enää ole. Huoli on vaihtunut ikäväksi. Monta kertaa päivässä kuvittelen Olgan kävelevän nurkan takaa häntä pystyssä ja tunnen silkkisen turkin ja pienen kehon sormissani. Kuvien katselu saa kyyneleet kihoamaan. Mitä mahtaa miettiä Samurai? Pieni ystävä on poissa. 

14 kommenttia:

  1. Kasvihuone on jo hyvällä mallilla! Hieno tulle!!
    Voi Olgaa, toivottavasti tulee retkeltä pian kotiin.

    VastaaPoista
  2. Kasvihuoneesta tulee upea!

    Toivottavasti Olga tulee vielä kotiin.

    VastaaPoista
  3. Olen niin kovasti toivonut, että ihanan kaunis Olganne löytäisi tiensä takaisin kotiin...voivathan ne kisut seikkailla pitkiäkin aikoja, joten toivoa on vielä! Oma kissamme oli aikoinaan melkein kuukauden kateissa, kunnes löysimme sen saunamökin alta, vähän pelokkaana, mutta hyvissä voimissa. Ja kasvihuone - se on jumalaisen I-H-A-N-A!!!

    VastaaPoista
  4. Onpa hieno, kivijalka on tosi kaunis! Ihana kisu.

    VastaaPoista
  5. Voi miten surullista kuulla, ettei Oga ole palannut kotiin. Pidetään kuitnekin toivonkipinää yllä.
    Mukava nähdä kasvihuoneen prosessi, miten hieno siitä tuleekaan.

    VastaaPoista
  6. En minäkään osaa oikein sanoa kasvihuoneesta, kun toivoisi vain näkevänsä Olgan (kuvan). Pienet karvaiset ystävät ovat kokoonsa nähden paljon tärkeämpiä kuin mitä voisi luulla. Ihan perheenjäseniähän ne ovat. Kyllä Olga voi ihan hyvin löytyä tai tulla kotiin, mutta voi kun tietäisi.
    Eläimet osaavat ottaa poismenot ja tilapäiset poissaolot niin luonnollisesti. Vaikka toisaalta, kyllä Mustista näki Viljon poismenon jälkeen, että se etsi kaveria kaikkialta. Enkä minäkään ole lakannut ikävöimästä Viljoa, lähes joka päivä sitä ajattelen. Voi että. Olga!

    Ihanan kasvihuoneen olette pystyttäneet. Aivan mahtava lisä pihallenne!

    VastaaPoista
  7. Kasvihuoneenne on aivan lumoava. Harmi, että sen hienoutta varjostaa huoli kisusta, miten pitkään se onkaan ollut seikkailullaan?

    VastaaPoista
  8. Voi Maria! Minä uskon, että Olganne tulee vielä takaisin!

    Toistelen mitä muutkin ovat jo sanoneet, kasvihuone on aivan ihana!! Sopii tuohon maisemaan todella hyvin. On se kyllä hämmentävän iso projekti, kasvihuone siis. Minua pelottaa jo. Te olette supertaitavia!

    VastaaPoista
  9. Kiitos teille ystäväiset ihanista ja lohduttavista sanoista:)
    Nyt mennään jo kolmatta viikkoa ilman Olgaa ja alan jo menettää toivoni. Kuitenkin teiltä ja muualta olen saanut kuulla mitä ihmeellisiimpiä selviytymistarinoita, joten toivoani en voi menettää.

    VastaaPoista
  10. :( Toivon kovasti, että saatte pienen ystävänne vielä kotiin. Kasvihuone on kaunis keskeneräisenäkin.

    VastaaPoista
  11. Tulisipa Olga kotiin! Epätietoisuus on ikävääkin kalvavampaa...

    VastaaPoista
  12. Kaunis tulee sinun kasvihuoneestasi.

    Voi sentään kumpa Olga löytyisi hyväissä voinnessa vielä. Toivon sitä todella, on niin surullista, kun se on kadonnut.Kissoista on aina valtava huoli, mutta aika usein ne ovat selviytyneet pitkienkin aikojen päästä kotiin. Toivotaan, että näin käy.Tsemppiä.

    VastaaPoista
  13. Kiitokset teille Caro ja Tuijatoivotuksista <3

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.