sunnuntai 15. toukokuuta 2011

HEI KASTEMADOT

Viikko on täyttynyt kaikesta muusta paitsi puutarhatöistä. Tänään oli vihdoin aikaa laskeutua maanrajaan mullan, kastematojen ja kaikkien viikon aikana esiin puskeneiden  ihmeiden lomaan. Hento sade helli tarhuria ja kasveja pitkin päivää ja kiihkossani kanttasin, kitkin ja siirtelin kasveja. Meni tovi ennen kuin katseeni osui viime syksynä istuttamaani sirotuomipihlajaan. Jo kaukaa näin, että nyt on tapahtunut jotain merkittävää. Lehtitupsujen lomassa kurkottivat korkeuksia pienet ihanat nuput. Jostain syystä olen erityisen kiintynyt tähän pieneen puuhun ja mielestäni sille löytyi täydellinen paikka.
Helmililjat ryöppyävät vallattomina pionien lomassa. Tykkään niin kovasti kasveista, jotka levittäytyvät ja luovat hulvattomaa tunnelmaa. Tosin tänään kaivoin ja perkasin kallopeippiä, joka oli ottamassa täydellistä valtaa isosta perennapenkistä. Liika on liikaa eikä kellopeippi valitettavasti muutenkaan vakuuttanut minua olemuksellaan. Tarhurin on oltava tarpeen tullen myös kovakätinen ja ankara.
Särkynytsydän on pian valmis avaamaan sydämensä iloksemme. Käsillä olevat päivät ovat ihmeellisiä ja ihania enkä halua hukata nyt hetkeäkään.

7 kommenttia:

  1. Tuomipihlajasi on ihana! Jopa sen kevätväri erottuu aivan ihanasti talonne seinän taustaväristä. Versojen punerrus oikein korostuu <3
    Tervetuloa takaisin maan pinnalle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ei ole maan voittanutta! Olen myös kovin kiitollinen, että suosittelit juuri sirotuomipihlajaa tuohon kohtaan! On ilo seurata, millainen puu siitä kasvaa, siro varmasti nimensä mukaan.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka pitkällä on särkynyt sydän sinun puutarhassa!en ole ehtinyt yhtään seurata omaa puutarhaa koska aika on mennyt mökillä. nyt pitää aloittaa piha hommat!Ihannaa kevättä!

    VastaaPoista
  4. Totean ihan samoin, että kevät on siellä paljon pidemmällä ja minun ainoa perennapenkkinikin taitaa olla kylmimmässä ja varjoisimmassa kohdassa pihaa, joten särkynytsydänkin on juuri ja juuri päässyt kurkistamaan mullan päälle tänä keväänä.

    VastaaPoista
  5. Puutarhurin on totisesti pidettävä kasvusto kurissa ja herran nuhteessa ja luovuttava aika ajoin itsestää tilaa valtaavista peijooneista. Kevätsateen kostuttamia kukkapenkkejä on oikein nautinto kitkeä =)

    VastaaPoista
  6. Ihastuttavia kuvia jälleen! Onneksi vihdoin sataa. Googlasin Kellopeipin ja sehän oli herkullinen, mutta liika on toki liikaa. Sirotuomipihlaja on superkaunis...aah...

    VastaaPoista
  7. Nanna ja Miia - taitaa olla särkynytsydän tosi suojaisassa paikassa puutarhassani, lämmin iso siirtolohkare kylkenään.

    Jori - totta, tarvitaan kuritusta mutta myös hellyyttä!

    Hortensia - onneksi tosiaan! Tänään on tullut lisää ja nyt taas paistaa, ihanaa. Kellopeippiin ihastuin aikoinaan Viherpeukaloiden katalogissa. Kukinto on kaunis, mutta suhteettoman pieni valtavaan vihermassaan verrattuna. Korkea, tanakka ja koko kesän kauniina pysyvä kasvusto sillä kyllä on, mutta juuriversoillaan se levittäytyy ihan hullun lailla. Hyväkasvi varmasti johonkin muuhun paikkaan.

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.