Läheisessä puistossa kasvaa kolme suurta ja vanhaa lehtikuusta. Kannoin eilen sylillisen maahan pudonneita oksia. Lehtikuusen oksat ovat erityisen kauniita käpyineen ja nystyineen ja ovat lisäksi mukavan taipuisia käsiteltäviksi. Kieputin muutaman oksan kynttelikön ympärille ja asettelin pari paksumpaa kuistin asetelmaan. Materiaalia on vielä yllin kyllin vaikka kransseihin ja havuasetelmiin. Ai että tämä löytö ilahdutti. Luonnonmateriaaleilla somistaminen on melkein parasta mitä tiedän.
lauantai 20. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nyt olen kyllä kade! Meillä ei noita lehtikuusia ole missään, ei löydy vaikka kuinka nuuskin. Paitsi tietenkin vähän kaukaisemman naapurin pihassa, joka ei ole ystävällisyydestään kovin kuuluisa ;) Jään siis ihailemaan näitä sinun oksiasi!
VastaaPoistaToivottavasti onnistut vielä jostain bongaamaan oksia. Minä itse asiassa tajusin vasta nyt lähteä oksien hakuun, vaikka muuten aina olen ihaillut jykeviä puita ohi kulkiessani.
VastaaPoistaKaunista! Minäkin pidän lehtikuusesta paljon, niin itse puusta kuin sen koristeellisista oksista. Kerran näin kukkatukkujen ideanäyttelyssä hauta-arkun päälle tehdyn yksinkertaisen "huiskan" ihan vain pitkiä lehtikuusen neulasettomia oksia ja siinä muutama kalla. Voiko olla kauniimpaa.
VastaaPoistaKauniisti ne koristavat kynttelikköä! Minä pidän myös paljon lehtikuusista.
VastaaPoistaNiin minäkin, siis pidän lehtikuuista. Ja nyt on onni omistaa yksi pieni taimikin. Se on vasta metrin mittainen, mutta ehkä siitä jonain päivänä riittää muutama oksa koristeeksikin.
VastaaPoistaOnko tuo sinun kynttilärenkaasi pyöreä? Minkä kokoinen se on? Minäkin tilasin viime vuonna semmoinen, mutta soikean, enkä osaa sitä hyödyntää mitenkään. Pöydille ei kerta kaikkiaan mahdu mittään niin iso koristetta.
Kaunis on tuo lehtikuusi, niin puna kuin oksinakin.
VastaaPoistaTuo kynttilärengas on soikea eikä mikään kovin suuri.