torstai 23. huhtikuuta 2020

IHASTUTTAVAT HAISULIT

 Jo useampana keväänä tekemättömien puutarhatöiden listalla on notkunut 'Mount Everest' jättilaukkojen siirto näkyvämmälle ja aurinkoisemmalle paikalle. Istutin aikoinaan kolmen kappaleen sipulisatsin ja yllätyksekseni kolmesta olikin muodostunut reilu kymmenen sipulin mätäs! Haju oli melko metka, ei ihme että nämä eivät kelpaa puutarhassa yllärivisiittejä tekevälle eläinkunnan väelle. Jakaessani muutama sipuli vähän kärsi, mutta nämä ovat melko vahvoja kavereita ja uskon sipulien vain nauttivan uudesta ja tilavammasta kasvupaikasta. Yhden ryppään sijaan sain istutettua näitä katseenvangitsijoita nyt kolmeen eri kohtaan. Tykkään toiston tuomasta rytmistä puutarhassa, joten tämä oli pieni ässäarpavoitto.  
 Jatketaan haisuliteemalla. Tässä kohtaa tarvitsen nyt teidän tunnistusapua. Tälle keväälle olin toivonut punertavien jouluruusujen kävelevän jossain minua vastaan. Agressiivisen kasvienmetsästyksen sijaan tykkään yllättyä siitä, että haavelistalla olevat kasvit tupsahtelevat vastaan vähän puolivahingossa. Näin touhussa säilyy pieni kutina ja löytämisen ilo. No muutama aamu sitten poljin töihin paikallisen kukkakaupan ohi ja huomasin, että oven vieressä oli runsaita vihreitä pehkoja. Vaikka töihin oli jo kiire, jarrutin sen verran että varmistin pehkot kookkaiksi jouluruusuiksi. Iltapäivällä oli palattava paikalle. En miettinyt sen kummemmin, mikä jouluruusulaji on kyseessä, mutta heti autossa huomasin kasvin vahvahkon ominaistuoksun. Purkin kyljessä luki ainoastaan Helleborus. Aloin miettiä, onko kyseessä Helleborus foetidus eli haisujouluruusu? Kasvusto on melko korkea, lehdet kapealiuskaiset ja sahalaitaiset ja nuokkuvat kukat melko pieniä.
Aikaisemmin olen kokeillut  vaaleajouluruusuja metsäpuutarhan puolella, mutta kasvusto on pysytellyt kovin vaatimattomana. Nyt istutin tämän komistuksen puutarhan aurinkoisemalle puolelle aronia-aidan suojiin. Kesän tullen tässä on jo suorastaan varjoista ja maa pidättää hyvin kosteutta. Eli ensimmäiset istutukset tälle keväälle on suoritettu ja mieli iloitsee siitä. 

14 kommenttia:

  1. Ooh, ihania löytöjä! Mount Everestit maistuvat valitettavasti peuroille - ei sipulit, vaan kukkavarret, ärh. Niillä on kyllä mahtavan ponnekkaat nuo varret ja lehtitupsut, samaa ihastelen täälläkin (niitä ei ole vielä syöty, kop kop). Ihanaa, että sait niitä nyt moneen paikkaan!
    H. foetidus on ihana. Se ei kylläkään ole punakukkainen, vaan vaaleanvihreäkukkainen, ellei siitä ole joku risteymälajike sitten jalostettu? Joka tapauksessa ihana löytö, itsekin haluaisin uuden muutama vuosi sitten edesmenneen paikalle. Se ressukka kun meinasi ryhtyä kukkimaan tammikuussa, ja sitten tuli kovat pakkaset, jolloin se oli varmaan täydessä kasvussa ja jäätyi pystyyn. Eli sitä kannattaa tarkkailla ja heittää päälle vaikka vanha villapaita, jos se meinaa tuollaista alkaa keskellä talvea tekemään. Englannissa sen kukinta-aikaa kyllä on keskitalvi, mutta kun siellä se on vähän erilainen kuin meillä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Huippua, että olet taas blogannut näin usein! ♥ Blogiasi on välillä ollut kova ikävä.

      Poista
    2. Hienoa, kiitos Saila, sinun tunnistusapuun luotinkin. Ehkä tämä jouluruusu jää arvoitukseksi, mutta eipä se haittaa. Nyt on lupailtu muutaman asteen yöpakkasia, täytyy iskeä tuohon ympärille pionituet ja heittää tosiaan jotain lämmöneristettä päälle. Jaahas, peuroille maistuvat vissiin lähes kaikki, täällä pienet sarvipäät (en edes tiedä ovatko täälläpäin peuroja vai ehkä sittenkin kauriita) pysyttelevät onneksi vähän tuolla syrjemmässä ja muidenkin eläinten tuhoilta on vältytty.

      Poista
    3. Ja kiitos, onpas hirvittävän hauska kuulla! Olen tosiaan yhtäkkiä innostunut taas kuvaamisesta ja bloggaamisesta. Jotenkin meni pitkään, ettei aikaa ja voimia tuntunut löytyvän kaiken muun lisäksi. Nyt olen muutenkin päättänyt tehdä elämässä tilaa enemmän asioille, joista saan nautintoa ja iloa ja tämä on yksi niistä.

      Poista
  2. Minäkin olen kaivannut blogiasi ja otan kaikki postaukset ilolla vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Päivi, ihana kuulla! Pitkään onkin ollut blogi-into hakusessa tai jotenkin langanpää hukassa. Mutta näemmä sitä ihminen voi uusiutua ja löytää taas uusia tulokulmia aiheeseen vuosien bloggaamisenkin jälkeen. Eniten on kauhistuttanut, että samat jutut toistuu teksteissä vuodesta toiseen ja lukijat siellä ruudun takana haukottelevat tylsistyneenä!

      Poista
  3. Vai että haukotteloovat, höpö höpö! Ei tosiaankaa, ainakaa sun postauksille. Sitä samaa kiartuahan puutarha o vuaresta toisehen, samoon postaukset. Ihanan herkun löyrit, mutta nimiongelmas en osaa auttaa.

    VastaaPoista
  4. :D! Jossain välissä itse jo kyllästyin omiin juttuihini tai sitten se oli vain muuta väsymistä. Mutta puutarhamaailma on lavea ja aina löytyy jotain uutta ja inspiroivaa. Itsekin saa muiden kuvista ja kirjoituksista aina jotain uutta ajatusta tai ideaa.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen niin iloinen, että blogisi taas päivittyy. Olen ennenkin maininnut, että blogisi on yksi lempiblogeistani, päivittyy se sitten kuinka usein tai harvoin tahansa.
    Ja ihana, kun opppii taas uusia kasvilajikkeita. Kiitos Sailallekin tunnistusavusta! Ja jouluruusu on kaunis, olkoon sitten mikä tahansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina, niin kiva kuulla! Puutarhan kautta sitä muutenkin uusiutuu joka vuosi, mikä ihana ja kokonaisvaltainen harrastus/elämäntapa tämä onkaan!

      Poista
  6. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Haisujouluruususta en ole kuullutkaan, kauniilta se kuitenkin näyttää. Ihanaa kun ollaan parhaalla puolella vuodenkulussa ja uutta nousee maasta kaiken aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, kiva kuulla! Olisi kiva aina tietää kasvin tarkempi lajike, mutta joka tapauksessa tämä oli kaunis ja kookas yksilö, joka toivon mukaan jää viihtymään puutarhaani. Nyt todellakin ollaan parhaalla puolella, kohta ihan täydellisen parhaassa taitekohdassa, johon haluiaisi ajan hetkeksi pysäyttää!

      Poista
  7. Jouluruusu on nätti kuin mikä, olipa nimi mikä tahansa. Toivottavasti laukat viihtyvät uudessa kasvupaikassaan, vaikka hyvin olivat näemmä viihtyneet entisessäkin kohdassa, kun olivat noin hyvin lisineet. Minä vähän jännityksellä odotan, kukkisiko tänä vuonna useampi kuin kaksi kahdestakymmenestä 'Mount Everestistä'. Toissa syksynä niitä innoissani istuttelin ja kaikki kyllä nousivat, mutta vain kaksi kukki. Ei ihan vastannut mielikuvaa punaisen talonseinän edessä huojuvasta pallomerestä :D Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, olen samaa mieltä! En muista, kukkiko jättilaukat itselläni heti seuraavana vuonna... mutta jospa ne hiljalleen juurtuvat ja kukkivat tulevina vuosina, toivotaan!

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.