keskiviikko 27. joulukuuta 2017

BIRR CASTLE GARDENS - VIELÄ KERRAN IRLANNIN PUUTARHOISSA

Birr Castle Gardens osui paluumatkareittimme varrelle. Olin löytänyt paikan viime jouluna lahjaksi saaamastani järkälemäisestä The Irish Garden -opuksesta ja muistin, että myös Hanna Tuurin kirjassa Vihreän saaren puutarhoissa on kuvaus paikasta. Itse linna on yksityisomistuksessa ja avoinna rajoitetusti, mutta ympäröivät puutarhat ovat avoinna yleisölle läpi vuoden. 
Alueella sijaitsee myös tiedekeskus, jonka juuret juontavat 1600-luvulta näihin päiviin saakka linnaa asustaneen Parsonsin suvun miesten kiinnostuksesta tieteeseen ja keksintöihin. Edelleen linnan mailla kohoaa toimivaksi restauroitu valtava kaukoputki, jonka lähes kaksimetrinen linssi tosin on kaapattuna Lontoon tiedemuseossa. 
 Linnaan emme ehtineet tutustua, mutta puutarhat kiersimme läpi. Puksipuusolmupuutarha oli mielestäni upea, vain vihreän sävyjä, kauniita muotoja, siistit sorakäytävät ja yksi katseenvangitsija.
 Kasvihuoneita oli useampi, joista osa vain erittäin huonossa kunnossa ja kiinni yleisöltä. Tässä kasvihuoneessa oli melko kattava kokoelma erilaisia pelargoneja ja verenpisaroita sekä yksi erittäin epäkohtelias penkillä puhelintaan tuijottava japanilainen miesturisti, jonka jalkojen yli jouduin loikkaamaan käytävää kulkiessani.
 *
 *
*
Etukäteen odotin jännityksellä maailman korkeimmaksi mitattua, yli 300 vuotta vanhaa puksipuukujaa. Olihan se valtava, mutta ikä oli alkanut jo verottaa puksipuiden tuuheutta.
 Tilasta toiseen kulkiessa tunnelma henki vahvasti mennyttä aikaa, osin tuli jopa fiilis vähitellen villiintyvästä ja rappioituvasta miljööstä, joka tekikin paikan erityisen kiehtovaksi. Tässä hieno esimerkki pergolasta, jonka Wisteria on ottanut vangikseen.
 Ehkä vaikuttavin näkymä oli tämä valkopyökkikujanne, joka on aikanaan luotu solmimalla latvat kiinni toisiinsa.
 Kuvasin tämän vesiaiheen, mutta vasta kotona havahduin seikkaan, että vesiaihe on rakennettu kelttiristin muotoon. Lisäksi palasin Tuurin kirjan tekstiin, jolloin myös vesiaiheen reunoilla kasvavat pyöreälatvuksiset puut saivat merkityksen. Puut ovat lännenmansikkapuita (Arbutus unedo), Irlannin erikoisuuksia, jotka Tuurin mukaan ovat sukua kanerville ja alppiruusuille ja kukkivat myöhään, usein vielä joulukuussakin.
 Tämä kutsuva polku ja aukko puksipuuaidanteessa johti pettymyksekseni vain huoltoalueelle, mutta oli siitä huolimatta viehättävä yksityiskohta.
 Eteenpäin kuljettaessa metsästä alkoi kuulua voimistuvaa veden solinaa ja polku vei kohti porttia ja äänen suuntaa.
 Hortensiat kukkivat portin molemmin puolin ja suuret puut kohosivat korkeuksiin muurin toisella puolella.
 Valtavan kokoinen arboretum puu- ja pensaskokoelmineen on yksi Irlannin merkittävimmistä. Koko alueella erilaisia kasvilajeja on yli 2000, joita sukupolvet ovat keränneet eri puolilta maailmaa kasvinkeräysmatkoillaan. 
*
*
 Mutkitteleva joki kiersi ympäri arboretumia ja suurimman kohinan päästä paljastui viehättävä vesiputous sammalpeitteineen ja saniaisineen.
Köynnösruusut kiipelivät siellä täällä muureja vasten, muutoin kukintaa ei tähän aikaan paljon ollut. Tuuri kuvaa, miten keväällä Birrissä kukkivat erilaiset lukemattomat magnoliat ja maa peittyy kukkivista narsisseista... ajatuskin huimaa. Luulen, että tulen haaveilemaan uudesta matkasta Irlantiin koko elinaikani tai ainakin siihen saakka, kunnes pääsen sinne taas puutarhoja koluamaan...

14 kommenttia:

  1. Voi vietävä miten ihanaa!
    Kivimuurit, solmuiset köynnökset, kaarikäytävät, vesiaiheet, sammal, kaikki! Ja niin vihreää. Kukkia ei kaipaakaan, oikeastaan. Tai ehkä jossakin kohtaa, mutta ei missään nimessä kaikkialla - tuo on juuri kauneinta tuo monikerroksinen vihreys ja rauhalliset puutarhatilat.
    Irlantiin olisikin ihanaa tehdä kevätmatka! Mun ensimmäinen taisi olla, kun olin interreilillä, taisi olla huhti-toukokuussa, mutta en silloin käynyt monessakaan puutarhassa. Powerscourtin upeasti kukkivat alppiruusut jäivät mieleen. Ja Cornwallin narsissit ♥
    Aah, lisää näitä postauksia, jos saa pyytää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset paikat vaatisivat koko päivän kiertelyn, jotta tunnelmia, kasveja, näkymiä ja yksityiskohtia voisi tutkia ja taltioida riittävästi. Tahtoisin niin päästä joskus pelkästään puutarhoja kiertelemään, tuo The Irish Garden esittelee niin mahtavia kohteita ympäri saaren. Kevät olisi ihan huippuaikaa. Tuolla Kylemore Abbeyn mailla oli myös valtavasti alppiruusuja ja haaveilin, miten upeaa olisi nähdä niiden kukkivan. Nyt itse asiassa olen innostumassa itsekin alppiruusuista, varmasti täytyy keväällä istuttaa ainakin yksi...

      Poista
  2. Oi, miten valtavan kaunista! Varmasti tuntui ihan epätodellisen upealta olla tuolla.
    Täytyy kaivaa Hanna Tuurin kirja uudelleen esiin. Olen lukenut sen niin monta vuotta sitten, että nyt voisi lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vallankin näin jälkikäteen olo tuntuu epätodelliselta ja halu palata näihin maisemiin on pakahduttava. Olen lukenut Tuurin kyseisen kirjan moneen kertaan ja aina se innoittaa.

      Poista
  3. Ihania kuvia, sinulla on varmasti ollut ihana matka! Nuo kasvien koristamat holvit ja kaarikäytävät ovat kyllä upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä! Puutarhakohteita ei reissuun mahtunut muita, mutta onnekseni sain kokea nämä kaksi. Vanhat kasvien verhoamat muurit ja kulkua johdattavat polut ovat mannaa puutarhurin mielikuvitukselle!

      Poista
  4. Niin kaunista! Kunpa joskus pääsisin tuonne puutarhakierrokselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin halajan näihin maisemiin uudelleen aivan valtavasti!

      Poista
  5. Ihana kun jaksoit esitellä meille nämä kauniit puutarhat. Linnan vai kartanonpuutarhojen tyylisiä ovat nämä? Valkopyökkikujanteen ottaisin heti :) Ja köynnösruusut. Upeita! Uusi reissu magnolioiden kukinta-aikaan?

    VastaaPoista
  6. Keväinen reissu kera muutaman hyvän puutarhaystävän kanssa olisi toiveiden täyttymys! Tuo pienikukkainen köynnösruusu oli niin suloinen.

    VastaaPoista
  7. Onpa mahtavan kaunis paikka. Tuolla voisi käyskennellä useammankin päivän, jotta ehtisi nauttia ja huomioida pienempiäkin yksityiskohtia. Enpä tiennyt, että puksipuut kasvavat noin korkeiksi. Ja lännenmansikkapuusta en ole koskaan kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kun olisi aikaa ja puutarhaintoista matkaseuraa, näissä paikoissa viihtyisi vaikka toisenkin päivän! Sama täällä, uusia ihmetyksiä olivat itsellenikin.

      Poista
  8. Sielu lepää, kun katselee noita upeita kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, tämmöisissä paikoissa olo on kuin paratiisissa.

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.