Läheinen roskalava on edelleen yhtä tuottoisa. Kuvassa näkyvä pienempi lapio löytyi taas taannoisella tonkimisreissulla. Aiheutin pienoista kolinaa penkoessani lavalla ja sain lenkkeilevän mieskaksikon päät kääntymään melkein nurin. Isompi lapio on kulkeutunut sukulaismiehen kätköistä kivensyrjään nojailemaan. Tuossa pienessä versiossa on hauskana yksityiskohtana apukahva. Patinoituneet esineet ja varsinkin tämmöiset vanhat työkalut tuovat puutarhaan mukavaa pilkettä, vai oletteko samaa mieltä?
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan mahtava lapio! Meillä on tosiaan sama maku, minäkin olen hulluna noihin vanhoihin "romuihin". Hih. Voi miten ihana tuo kivikin johon lapiot nojailevat!!
VastaaPoistaOon samaa mieltä, ehottomasti! Kuka kumma heittää tuollaisia aarteita roskalavalle?!? Aarre on myös tuo kiven järkäle!
VastaaPoistaIhmeellistä miten joku onkin voinut heittää aarteen roskalavalle! Ja vaikka joku olisikin niin vähämielinen, niin luulisi että löytyisi joku sukulainen joka sanoisi, että älä heitä noin hienoa pois. Mutta onneksi reippaita roskaavan tonkijoita löytyy :-D
VastaaPoistaHieno yksityiskohta tuo apukahva! Minä en raaski jättää vanhoja työkaluja ulos ellei ne ole todella rikki, vaan öljyän niitä ja pidän puutarhavälinevajassa... ehkä joskus perustan museon sitten?
Mahtavia löytöjä. Ihanaa, että "kansalaisrohkeutesi" riittää roskalavalle kiipeämiseen. Itse monasti arastelen vaikka pitäisi vaan reilusti toimia kun näkee jotain selkeästi hylättyä ihanuutta.
VastaaPoistaOlet kyllä tehnyt hienon löydön! Ihmettelen myös ihmistä joka tuollasia heittää pois.
VastaaPoistaEhdottomasti samaa mieltä!
VastaaPoistaMiksi meidän lähistöllä ei ole tuottoisaa roskalavaa?
Mie roudasin Ruottista lapion myös, mutta siitä kyllä joutui hitusen maksamaankin ;)
VastaaPoistaKyllähän nuo koristeenakin menevät, hienoja ovat!
Mukavaa viikon jatkoa!
Kiitos ilahduttavista kommenteista! Tuo läheinen metallinkeräyslava on kyllä oiva. Luulen, että lähistön maataloista on kulkeutuneet juuri parhaimmat tekemäni löydöt. Täällä maaseudulla ihmiset ovat perinteisesti säilöneet kaikki varastot täyteen vanhaa tavaraa; pääsin juuri hiljan kurkistelemaan erään myytävän pohjalaistalon kätköjä ja voin kertoa, että moni olisi pyörtynyt niiden runsaudesta ja moninaisuudesta. Tosin tavaraa ei itsekään viitsi kauheasti haalia, mutta silmät auki kannattaa kulkea ja hyödyntää ilmaiset löydöt. Pihamaallamme on muuten noita siirtolohkareita oikein ryppäänä isojen kuusten lomassa. Ne tuovat pysyvyyttä ja vanhan pihan tuntua muuten niin tasaiseen peltomaisemaan. Kuvan köynnöshortensiakin rakastaa tuota kiveä ja on kiinnittynyt tiukasti sitä vasten!
VastaaPoistaPiti vielä kommentoida tuota Ahlen mainintaa 'kansalaisrohkeudesta'! Termi tässä kohtaa nauratti hirveästi ja sai minut jopa oikein tyytyväiseksi. Olen nimittäin aina paininut jonkinasteisen rohkeuden puutteessa niin monessa asiassa. Vähitellen sitä karaistuu ja oppii kuuntelemaan vaistojaan välittämättä tunteesta joka sanoo 'Mitähän muutkin ajattelevat?'
VastaaPoistaIhana tuo apukahvallinen lapio. Joku mies vois taas ihmetellä miksi ihmeessä ihmettelemme vanhoja lapioita:)
VastaaPoistaMä haluun kans tollasen aarreroskiksen.
Ihana yksityiskohta, sopivat tuohon kuin nakutettu :)
VastaaPoistaIhania tosiaan nuo vanhat työkalut. Kyllä ihmiset heittävät roskiin paljon sellaista tavaraa, mitkä olisivat toisten mielestä aarteita, sääli!
VastaaPoistaJoo, miesten aarteet on jossain muualla kuin roskalavoilla, yleensä! Onneksi on näitä kierrätysketjun loppupään tyyppejä, vähän niin kuin ravintoketjun hajottajat, jotka poimivat roskat hyötykäyttöön (tässä tapauksessa koristekäyttöön)!
VastaaPoistaKyllä pilkettä on. Hienot löydöt!
VastaaPoista