Hitaasti ovat kasvihuonehommat edenneet. Tässä vilautus, missä suurinpiirtein mennään. Tänään lähdimme muuraamaan toista kerrosta. Jälki on kyllä juuri sitä mitä toivoinkin, karhean karua.
Tänään hain kesäkukkia etupihan pylväisiin. Oli pakko saada jotain keltaista purppuran kaveriksi. Huovinkukka ja keltainen marketta saivat tähtisilmän loistamaan.
Kirjopikarilijat kukkivat edelleen antaumuksella. Kaikkea ihanaa on tarjolla omassa pihapiirissä, mutta jotain tärkeää puuttuu. Olga-neiti on ollut viikon teillä tietymättömillä. Tänään sain hataran vihjeen jaettuani katoamisilmoituksia ja vihjeen perusteella viritin kissatalolta lainaksi saadun kissaloukun. Hakuammuntaa ehkä, mutta ainut keino mitä voi yrittää.
Hitaudesta viis, mutta jälki antaa lupauksen taivaallisen ihanaisesta kasvihuoneesta - huoh
VastaaPoistaKauheeta, että Olga on karkuteilla :( Onneksi olet saanut edes vinkkejä mistä etsiä. Kasvihuoneesta tulee tosi ihana, onko tämä nyt sitä pohjalaista laatutyötä :-) Fanitan myös kesäkukkiasi, mahtavan pirtsakat väriyhdistelmät, ihan parasta <3
VastaaPoistaVoi Olga-neitiä, olen aivan varma että se palaa. Olen kokenut saman niin monta kertaa, ymmärrän huolesi. Täällä oli paikallislehdessä juttu kissasta, joka oli kadoksissa kahdeksan kuukautta ja palasi sitten kotiin.
VastaaPoistaIhanasti toivoa antaa ylempi Cherin kommentti. Minulla ei ole kokemusta viikkoja karkuteillä olleista kissoista, ainoastaan Mustista, jota ei näkynyt reiluun viikkoon koska en ollut kotona vaan täällä oli MUITA (järkyttävää ja suuri vääryys). Pojat ovatkin ehkä enemmän sellaisia mammanpoikia.
VastaaPoistaOlo on kovin raskas, mietin teitä ja Olgaa niin monta kertaa päivässä ja toivon että tyttö viimein tulee. Kyllähän kissoilla on tähän aikaan lämmin ja yllin kyllin ruokaa ulkonakin, se varmaan houkuttelee seikkailuun. Mutta antaisi nyt kuulua itsestään! Teillä on varmaan sellainen huoli ettei sanat riitä. Voimia koko perheelle!
Kiitokset teille rakkaat blogiystävät, myötäelämisenne lämmittää mieltä kovasti.
VastaaPoistaKatoamisilmoituksia olen jakanut satakunta ja käymme tarkistamassa kissaloukun aamuin illoin. Siili-parka on ollut loukussa jo kahteen otteeseen ja olemme yrittäneet asetella loukkua niin, ettei se enää pääse sinne kapuamaan. Soittoja Olgasta ei ole tullut. Koetan olla ajattelematta tilanteen lopullisuutta ja keskityn siihen, mitä on tehtävissä. Ajatus Olgan menettämisestä on niin musertava, että teen kaikkeni sysätäkseni sen sivuun.