Viime päivinä olen viihdyttänyt itseäni lukemalla kirpparilta ostamaani Okalintuja ja neulomalla lisää. Nyt työn alla on villainen 'kaulahuppu'. Hämmästyksekseni osaan tehdä jopa palmikkoneuletta, eikä se ole edes vaikeaa; eri kivaa suorastaan. Paksuhkolla langalla työ edistyy nopsaan. Välillä siis neulon sormenpäät punaisina, sitten taas tartun kirjaan ja uppoudun Clearyn suvun vaiheisiin. Meggien ja isä Ralph de Bricassartin traaginen rakkaustarina vie mennessään ja tiski- ja pyykkivuoret unohtuvat suloisesti. Lukiessani näen välähdyksiä samaisesta, aikoinaan näkemästäni tv-sarjasta ja charmantista Richard Chamberlainista; hih! Olisi hauska nähdä sarja uudestaan. Tuossa keskimmäisessä kuvassa on ale-löytö Pentikistä. Ihanan macho, vaikkakin siro kynttilälampetti!
Haa - onpa hienoa palmikkoneuletta, todella kaunis "tekeles" taas tulossa!
VastaaPoistaMeillä on kyllä aika samanlainen maku ynnä muu kokemusmaailma. Minäkin muistan Chamberlainin tv-sarjasta, vaikka olin silloin aika nuori, mutta silti, charmantti on aina charmantti. Ja pari vuotta sitten lainasin Okalinnut kirjastosta ja luin sitä yömyöhät silmät punaisina, kirjaa ei voinut laskea käsistään...
Tuo sarvikynttelikkölöytö sopii hyvin teemaan: karjatilallisten elämään luonnon ja metsästyksen keskellä. Aah sitä romantiikkaa!
Okalinnut on aika jees! Ahmin sen joskus 12-vuotiaana kahden, kolmen illan aikana. Ei ehkä ihan välttämättä sen ikäisen luettavaa, mutta sain sen enolta, joten kai se tiesi sitten paremmin ;) yhtä kaikki olen iloinen, että sain kirjan ja luin sen, koska se tosiaan oli hyvä. Voisi vaikka lukaista uudestaan! Viime kerrasta onkin kymmenen vuotta.
VastaaPoistaPitääpä taas kokeilla tuota palmikkoneuletta - neuloin sitä joskus vuonna kuokka ja kirves.
VastaaPoistaTäällä on tapahtunut vaikka mitä sitten viimenäkemän. Erityisesti ihastelin tuota raikasta vihreyttä aiemmassa postauksessa. Ihanan virkistävää kaiken jouluisen jälkeen!
Saila - joo, huomaan, että hauskan samanlaisesti 'tiemme' välillä kohtaavat! Enpäs huomannut, miten sarvet tosiaan matsasivat teeman kanssa!
VastaaPoistaTina - en itsekään ehkä antaisi omalle 12-vuotiaalle käteen okalintuja, mutta varmasti olisin itsekin ahminut kirjan jo silloin, jos olisin käsiini saanut! Samanikäisenä luin Angelica-kirjoja, joissa riitti myös rakkautta ja tramatiikkaa.
Bea - Kokeile ihmeessä; jälki on niin palkitsevaa, että en malttaisi nyt muuta tehdäkkään. Ja kiitos, vihreä on nyt kyllä SE väri täällä meillä!