torstai 29. joulukuuta 2016

LISÄÄ HAASTEITA

Ennen kuin vuosi loppuu kirin saamani haasteet valmiiksi. Romppalan Lindalta sain syksyllä kuvahaasteen puutarhan neljästä vuodenajasta. En teemoitellut kuvia millään tapaa, valitsin vain jotain kaunista kullekin vuodenajalle. Ensimmäinen kuva on tietenkin keväästä, siitähän puutarhurin vuodenkierto alkaa. Vanhan katajikon ja ison kiven itäpuoli on ihanteellinen paikka, multava, kostea, puolivarjoisa ja suojainen. Siinä kevätpikkusydämet kukkivat keväästä pitkälle kesään ja kirjopikarililjat ovat menestyneet myös. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi tarhamagnolian, jonka istutin tälle alueelle niinikään. Juuri nyt tuli vain mieleeni, etten peitellyt juuristoa millään, vaikka muut arat kasvini muistinkin suojata. Täytyy hyödyntää joulukuusen haot suojaamiseen, kunhan viikonlopun jälkeen kuusi riisutaan.
Kesäkuvaksi valitsin jo niin moneen kertaan julkaisemani näkymän villiviinikaaresta ja tarha-ajuruohomatosta, joka on tässä peittänyt keskipolun liuskekivetkin alleen. Viime talvi vei ajuruohot tästä kohdin, samaten kuin osaksi toisen villiviinin. Se oli aika yllättävää ja kertoo siitä shokista, minkä kasvit joutuivat kokemaan märän maan jäätyessä rajusti ja nopeasti ilman lumen antamaa suojaa. Villiviini alkoi onneksi kesän mittaan versoa uudelleen ja tarha-ajuruohoa sain siirrettyä toisaalta. Taustalla kukkivat tornionlaksonruusut, jotka kevään mittaan leikkaan alas, jotta kasvusto pääsee uusiutumaan. 
 Syksyisiä kuvia oli tiedostoissani todella vähän, mutta tässä onkin viehättävä näkymä tonttimme alkuperäisestä pyöreälatvuksisesta pihlajasta. Huomatkaa käpytikka, joka ahkeroikin koko viime syksyn ja talven tuossa oksalla. Arvatkaa vain, kärräsin keväällä ainakin kaksi kottikärryllistä kuusenkäpyjä puun alta. Mukava juttu kuitenkin, että tikka viihtyi pihapiirissämme ja ravintoa riitti.
 Talvikuvia oli ihan yhtä vaikea löytää, tässä kivasti kuitenkin sama näkymä kuin kesällä. Tämä nurkkaus näkyy olohuoneemme ikkunasta ja päivittäin sitä tuleekin katseltua ja haaveiltua keväästä ja kesästä. Nyt meillä ei ole lunta, kuva on viime talvelta. Kiitos Linda haasteesta, syksy meni hiljaiseloa blogissa pidellen, joten sen vuoksi olen näin myöhässä. Jemmassa odotti vielä kolmas haaste, jonka olin saanut Anun puutarhasta. Tunnustukseen kuului kertoa, miten aloitin bloggaamisen ja antaa jokunen neuvo aloitteleville bloggaajille...
Puutarhablogeja on tullut vuosien saatossa runsaasti verrattuna aikaan, jolloin itse aloitin bloggaamisen. Kevättalvella 2009 kirjoitin ensimmäisen blogitekstini. Alussa aiheet pyörivät taajaan kodin ja puutarhan välimaastossa, mutta melko nopeasti painopiste kallistui puutarhan puolelle. Samanhenkisten ihmisten maailma innosti ja uusi maailma avautui tätä kautta. Vuosien saatossa on ollut hiljaisempia kuukausia, mutta edelleen huomaan innostuvani uudelleen. Aloittelevalle bloggaajalle antaisin neuvoksi seuraavaa: laita persoonasi peliin ja tee blogistasi oman näköinen, kirjoita aiheista, joista itse saat iloa ja voimaa äläkä sorru käyttämään blogia ainakaan usein purnauspaikkana. Panosta kuviin, riittävän isot ja tarkat kuvat ilostuttavat lukijaa ja suosi laajempiakin kuvakulmia, joista lukija saa enemmän irti. Älä ota paineita päivittymisestä, lukijat kyllä huomaavat jos blogitekstisi alkavat syntyä väkisin puristamalla; ei se määrä vaan se laatu. Muista kohteliaisuus lukijoita kohtaan ja vastaa saamisi kommentteihin ja kysymyksiin, vaikka sitten viivellä. Kiitos Anullekin, tästähän tuli itselleni herättävä bloggaamisen oppitunti vastauksia miettiessäni!

22 kommenttia:

  1. Kiva kun olet taas löytänyt bloggaus intosi<3 Tänään iltalehden lööpistä hätkähdin tajuamaan, että samanlainen pakkasjakso on ilmeisesti tulossa ensi viikolla:( Meilläkin on paljas ja märkä maa, -25 pakkasta siihen, niin varmasti tuhoja saadaan taas kokea:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Paukkupakkaset Siperian suunnalta lähestyvät, huomanna silppuan joulukuusen ja peittelen tosiaan sen magnolian.

      Poista
  2. Ihanat kuvat vuodenkierrosta! Tuo kevätpikkusydänten ja kirjopikarililjojen liitto on uskomattoman kaunis! Ihanan kaunis on myös tuo villiviinikaari ajuruohoineen, kuin jostain linnan puutarhasta Keski-Euroopasta! Kaunis on myös pihasi syksy ja talvi! Hyvät ohjeet annoit myös aloittelevalle bloggarille, niihin on helppo yhtyä!

    Pian vanha vuosi jää taakse ja uusi alkaa! Toivotaan lempeitä ilmoja ja aikaista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saila <3! Oi, lempeät ilmat ja aikainen kevät olisi niin parasta!

      Poista
  3. Nappasin tuan ensimmääsen kuvan irean kuusiympyrähän vuasi sitte. Yks vaivaane, kymmensenttine kirjopikarililija nousi keväällä. Seki sitte hukkuu pikkusyränten alle.
    Tua villiviinikaari on aiva mahtava. Ei sen kattelemisehen kyllästy koskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin epäonnistuin alkuun kirjopikarililjojen kanssa, mutta tässä kosteahkossa paikassa ne ovat viihtyneet, kokeile vain toista paikkaa!

      Poista
  4. Ajuruohomatto villiviinikaaren alla on aivan uskomattoman hieno! Toivottavasti edellisen talven tuhot alkavat korjaantua ja kaari pääsee entiseen vehmauteensa! Mukavaa uuden puutarhakauden odottelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Ihana odottaa taas uutta kautta :)

      Poista
  5. Villiviinikaaren näkymä on kuin jostain Välimeren puutarhasta. Niin kutkuttava ja ihana, että oitis ryhdyin miettimään, miten saisin idean toteutettua puutarhassani.
    Vaikka tässä eletään pimeintä talvea, tällaiset postaukset saavat kesämielen hyrräämään mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Between <3! Ihana selata ja katsella muidenkin kevät- ja kesäkuvia, parasta hupia tähän vuodenaikaan :)

      Poista
  6. Ajuruohomaton tuoksu oli ihana! Meillä on pihlajan alla myös tikan tuomia käpyjä, onneksi sentään koputtelee siellä eikä talon nurkalla. Välillä on saanut hutistella muualle, kun se on erehtynyt naputtamaan talon seinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan itsekin sitä tuoksua! Tikoista voi olla tosiaan harmiakin, viime talvena niitä näkyi tavallista enemmän koputtelemassa.

      Poista
  7. Sun blogi on aina ollut yksi mun ehdottomista suosikeista. On ihanaa, että jaksat jatkaa aina vaan.

    Toi villiviinikaari on kertakaikkisen upea! On pitänyt kysyä, että onko toi yhdestä raudoitusverkosta käännetty? Minkä kokoinen pala on suurinpiirtein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu Kati, kiitos <3! Kaari on käännetty yhdestä kokonaisesta verkosta, olisikohan koko jotain reilut 2 kertaa 5...

      Poista
    2. Miten kaari on perustettu ts miten se on maassa kiinni, että pysyy kasassa?

      Poista
  8. Aivan uskomattoman ihana paikka tuo villiviinikaari ja ajuruohomatto, todellinen unelmanäkymä! ♥ Kiitos kun jaksoit vastata haasteeseen ja mukavaa vuodenvaihdetta ja tietysti kevään odotusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda sinulle! oikein hyvää uutta vuotta ja erityisesti sitä kevään odotusta!

      Poista
  9. Villiviinikaari ja ajuruohomatto ovat aivan ihanat, täydellinen puutarhanäkymä! Mukavia vuoden viimeisiä päiviä ja onnellista uutta vuotta sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiiu! Hyvää ja onnellista vuotta myös sinulle!

      Poista
  10. No, täältähän tää vastaus haasteeseen löytyikin. Sä olit ihanan ennakoiva! ;)
    Toi tarha-ajuruohomatto on niin huikea. Sellaisen mäkin vielä johonkin kasvatan.

    VastaaPoista
  11. No nyt löytyi, en tajunnut selata viime vuoden puolelle asti. Mutta tuo toiseksi ylin kuva, en kestä miten upea! Aivan järjettömän upea kokonaisuus! Ikävää, että pakkasen kuritti, mutta eiköhän paikka palaudu pikkuhiljaa ennalleen, kun sait ajuruohomattoa siirrettyä siihen kasvamaan.

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.