sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

VIHDOINKIN!

Totta puhuakseni en ole hetkeen tuntenut eläväni niinkuin tänään. Kevään ensimmäinen todellinen puutarhapäivä enkä voisi olla onnellisempi. Olen kantannut, kitkenyt, haravoinut, siirtänyt kasveja, istunut ja nauttinut, ideoinut ja istuttanut ensimmäiset orvokit. Päivän lounas on myös syöty ulkona. Lisäksi mies nikkaroi minulle ihanat kottikärryt pitkään haaveilemani mallin mukaan.
Maasta nousee vaikka mitä, mutta kukkijat ovat vielä harvassa. Pienen pienet lumikellot ovat pihani ensimmäiset koskaan ikinä. Näinkin pienestä voi ihminen tulla äärettömän onnelliseksi.
Kaikki kesäkalusteet on raahattu ulos, myös riippumatto. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Lepotuoli löysi uuden paikan ja nyt haaveilen kivituhkasta ja seulanpääkivistä, joilla katan metsäpuutarhan polut ja muun muassa tämän männyn ympärystän.
Aurinkoa ja vapaapäiviä on luvassa, linnut, madot, perhoset ja kimalaiset ystävinä aion jatkaa näissä samoissa tunnelmissa. Nautitaan ja iloitaan!

13 kommenttia:

  1. Näyttää siltä, että olet päässyt vauhtiin :) Meillä myös on puutarha hoitanut minua samalla kun olen hoitanut puutarhaa. Iloista Vappua!

    VastaaPoista
  2. Totta, talven jättämästä kankeudesta ei ole enää tietoakaan :)
    Tuo on niin totta, hoitaessaan tuleekin itse hoidetuksi. Eilen kärvistelin hirvittävässä niska-päänsäryssä, mutta tänään työn touhussa vaiva hävisi melkein itsestään.

    VastaaPoista
  3. Samoissa tunnelmissa täällä, koko päivä ihan pihalla!

    VastaaPoista
  4. Kuin myös täällä, oli loistava puutarhapäivä! Maata tonkiessa näin useamman lihavan lieron sekä mukavan kokoisen sammakon. Leppäkerttu ja sitruunaperhosia oli myös. Ihanaa :)

    Mukavaa pihapuuhastelua sinulle tuleville päiville!

    VastaaPoista
  5. Ihastuttavalla tavalla kirjoitat puutarhan voimaannuttavasta vaikutuksesta.
    Itse olen vasta tänä keväänä kokenut innostuvani puutarha- asioista uudestaan vuosien tauon jälkeen...miksi ihmeessä luovuinkaan näin ihanasta harrastuksesta???
    Nauti keväästä ja huumaavasta onnen tunteesta, jonka mullassa möyriminen tuottaa!
    Suloiset kottiärryt:)

    VastaaPoista
  6. Jee, tuohan on se Juthbackassa bongattu malli eikös? Tai ehkä olit jo sen jostain aiemminkin bongannut. Mahtavaa! Sulla on ehkä maailman ihanin mies ♥
    Vaum puutarhakalusteet ja vau, ekat lumikellot! Arvaan että ne, jotka ovat nyt päättäneet viihtyä, alkavat tehdä jälkeläisiä!

    VastaaPoista
  7. Lumipyry ja Inka, tämä on ihmisen parasta aikaa, ainakin puutarhaihmisten!

    Iinu, kylläpä oli kiva kuulla, että olet löytänyt rakkaan harrastuksesi uudelleen. Minäkin mietin tänään, että tällaisena päivänä todella ymmärrän, miksi puutarhanhoito on minulle niin tärkeää. On vain muistettava, ettei harrastuksesta ota kivirekeä eikä puuhaa lähde suorittamaan. Onnellisia puutarhapäiviä uudelleen löytyneen harrastuksen parissa Iinu!

    Saila, joo, en kyllä muista, missä ensimmäisen kerran mallin kohtasin. Googletin kuvia ja naps vain, oli kärryt päivässä valmiit ;) tosin puhuin näistä pitkin talvea! Toivon tosiaan, että kun muutama lumikello puski pintaan, alkaa niitä ilmestyä joka kevät vielä muutama lisää.

    VastaaPoista
  8. Tänne jäämässä lukijaksi ja ihailemassa noita upeita kottareita.
    Ilona

    VastaaPoista
  9. Ihanan kesäisiä kuvia. Täällä ei ole vielä päässyt lumen takia pihahommiin.:/

    VastaaPoista
  10. No vautsi, sä oot päässyt kunnolla touhuamaan! Ihanat kottarit, tollaset oiskin tosi kätevät multasäkkejä ym. kuskatessa.

    VastaaPoista
  11. Ilona, kivaa! Uudet lukijat saavat aina hyvälle mielelle!

    Mari, toissa päivänä täällä olikin melkein kesäinen tuntu. Nyt on taas tuuli puhallellut viileämmin, mutta onneksi aurinko paistoi ja innosti pihatöihin. Kyllä sinäkin pian pääset!

    Tiina, kiitosta vain! Testasinkin kärryjä tänään kekkilän säkillä ja hyvin liikkui :)

    VastaaPoista
  12. Söpöt kärryt :) Ja ihanan iloinen sinä <3 Teillä on kaunista.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Hortensia, olen reipastunut talven jälkeen!

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.