sunnuntai 15. tammikuuta 2017

PUUTARHAN HUONEISSA

Unelmapuutarhani jakautuu 'huoneisiin', jotka yhdistyvät toinen toisiinsa soljuen kuin valssi. Istutusalueet rajautuvat aina johonkin ja noudattavat kaarevia muotoja. Kulkuväylät ovat luontevia ja puutarhassa on useita paikkoja, jotka kutsuvat pysähtymään. Jollain tavalla näky on ohjannut puurtamista ja ainakin kaarevia muotoja ja levähdyspaikkoja puutarhastamme löytyy. 
Huoneetkin periaatteessa ovat olemassa. Metsäpuutarha tuntuu ehkä eniten huonemaiselta ja rajatulta tilalta. Tosin vieläkin naurattaa eräs toimittaja, joka tarpoi läpi metsäpuutarhan ja kysyi sitten, missä se mahtaa sijaita. Noh, hän ei ollutkaan puutarhatoimittaja ja metsäpuutarha taisi olla aika tuoreessa vaiheessa vielä silloin. 
 Huonemaisuuden tuntu vaatii ympärilleen seinämiä, latvuksia ja struktuuria. Tonttimme oli alkuun metsikköön rajautuva pala peltoa. Puutarhan luomisen alkuvuosina metsäistä osuutta oli karsittava ja peltomaista osuutta muokattava istutuksin tuulta ja naapureiden katseita vastaan. Vastavalmistunut talo ja ulkorakennus loivat raaminsa ja yhdessä vanhojen säästettyjen puiden sekä suurten kivien kanssa ne loivat seinämiä ja struktuuria, jakoivat tilaa luonnostaan. 
 Kaikki muu olikin sitten pelkkää tyhjää tilaa täytettäväksi. Pitkän ja kapean tonttimme aurinkoinen takaosa muodostui varsinaiseksi puutarhaksi ja sinne halusin ehdottomasti englantilaisen perennapuutarhan henkeä. Kaikki kuvat tässä ovat kyseiseltä alueelta viime kesänä otettuja. Istutusalueet kiertävät kehämäisesti tontin reunoja ja keskelle jää pyöreähkö ja melko laaja nurmialue. Tällaisena suurin piirtein näinkin tämän alueen jo suunnitteluvaiheessa ja näissä rajatuissa kuvissa tunnelma on kohdillaan niin muotojen, kasvien kuin niiden värimaailmankin suhteen. Läpi kasvukauden pastellisena loistavaa kukintaa, sitä hain.
 Todellisuudessa perennaistutukset hakevat edelleen itseään ja ongelmana on kesän loppua kohti hiipuva kukinta ja ränsistyminen. Miten vaikeaa onkaan luoda keväästä syksyyn kauniina kukkiva alue. Keskikesä on uhkea ja ihanan värinen tässä osassa puutarhaa, sitten tulee, jos ei nyt ihan stoppi niin ainakin melkoinen taantuma. Yksi asia jossa en saisi luistaa on ränsistyneiden perennojen tai ainakin kukintojen leikkaus. Loistokurjenpolvet retkottavat pitkin poikin, samoin jättipoimulehdet, joiden heleän kellanvihreät kukinnot ovat kaiken lisäksi muuttuneet likaisen värisiksi. Etelänruusuruohot kaatuilevat niin ikään ja jaloritarinkannukset kellastuvat pystyyn. Sekatöörejä pitäisi louskuttaa ahkerasti ja samalla voisi tarkastella, löytyykö aukkopaikkoja loppukesästä kukkiville perennoille ja pikkupensaille.
Ehkä otan tulevana kesänä paremmin opikseni tästä, nyt kun tuli asiaa oikein pohdittua. Lisäksi näitä kuvia katsellessani kirkastui ajatus korostaa entisestään puutarhan eri aluieden erilaisia tunnelmia kasvivalinnoilla ja tyylittelyllä. Pastelliset sävyt ja runsas kukinta ilmentävät tätä 'huonetta', pitäydyn siis niissä. Tunnelma saa on hieman villi ja rönsyilevä ja perennat huojua korkeinakin. En lähde sivuraiteille vaikka talvisin kaipaan tänne taakse vihreää havujen muodossa. Tosin ojanpientareella kituliaasti kasvava ja myyrien vaivaama syreeniaidanne todennäköisesti vaihtuu leikkattuun matalaan kuusiaitaan. Joskus olin jo melkein istuttamassa kartiotuijiakin 'englantilaiseen' perenapuutarhaani, onneksi järkiinnyin. Joku joskus kommentoi, että taidan pitää tuijista, niitä kun kasvaa useammassa kolmen ryppäässä etupihallamme. No en kyllä mitenkään erityisesti pidä, jos en inhoakaan. Mielestäni ne vain sopivat varjoisalle puolelle pihaa ja luovat sisääntuloon ryhtiä ja särmikkyyttä. Metsäpuutarhaankaan ne eivät muovimaisen olomuotonsa vuoksi mielestäni sovi, siellä pikkuhavuina kasvavat kartivalkokuuset. 
Kukkivia puita olen lisäillyt vähitellen ympäri puutarhaa. Ne taas jotenkin sopivat tunnelmaan kuin tunnelmaan ja jollain tavalla sitovat puutarhan eri osia yhteen. Syksyllä ostin pilkkahintaan vielä rautatienomenapuun, joka talvehtii kasvimaalla valeistutuksessa. Ajatuksenani on rikkoa pyöreä nurmialue tapani vastaisesti saarimaisella istutusalueella ja istuttaa puu sinne. Suurehko pyöreä nurmialue on alkanut tuntua liian laajalta, toivoisin tällekin alueelle intiimimpää huonemaisuutta. Saaren aluskasvillisuus on vielä itsellenikin arvoitus, kuten myös muoto ja tarkka sijaintikin. Ehkä kaivan saaren kuitenkin paikkaan, jossa se on tulevaisuudessa liitettävissä suureen haaveeseeni lasikuistiin ja sen reunalle tulevaan terassiin...

28 kommenttia:

  1. Tuot "huonemaisuutta" olisi ihana toteuttaa, piha vaan jää liian pieneksi. Hienoa, kun sinulla on noin suunnitelmat selvillä ja pyrkimys vahva. Minun haaveeni olisi, että pihalla kulkiessani aina löytäisi jotakin uutta, ei näkyisi koko piha kerralla.. Koko kesän kukkiva puutarha on sekin kunnioitettu haaste. Jäämme odottelemaan saartasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin, mutta ajatus muuttui kun pääsin muutama vuosi sitten Paula Ritanen-Närhen pikkuruiseen puutarhaan vierailulle ja siellä oli niin monta puutarhahuonetta että en edes muista! Loppujen lopuksi ne huoneet ja niiden rajat ovat ehkä vain hienovaraisia käsityksiä, riittää että tunnelma vain hieman muuttuu jossain kohtaa toisenlaiseksi ja se jo tekee siitä taas erilaisen huoneen tai sopen. Minulla on ollut kyllä näitä johtoajatuksia puutarhaa tehdessä, sitä helposti vain harhautuu ja pitää uudelleen saada ideasta kiinni. Näin postaillessa täällä oma ajatus taas usein kirkastuu ;)

      Poista
  2. Kuvistasi päätellen olet jo hyvin lähellä unelmiesi puutarhaa. Kauniit kuvat. Tuo pihan jakaminen puutarhahuoneisiin on minuakin kiehtova ajatus.
    Meillä ongelmana on ollut ison tontin suunnittelu siten, että kokonaisuus pysyisi hallinnassa. Olen päätynyt suunnitelmissani isohkoihin istutusalueisiin ja melko runsaisiin saman kasvin ryhmiin. Nurmialueet olen pyrkinyt myös pitämään avoimina ja yhtenäisinä jo pelkän hoidonkin kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isossa puutarhassa on varmasti vaikeampi luoda tiloja kuin pienessä. Minusta juuri isot istutusalueet luovat harmoniaa ja niillä jo voi erotella osia toisistaan ja peittää ja avata näkymiä. Hoidon kannalta myös erittäin toimivaa, minäkin olen tehnyt alueet niin ettei nurmikonleikkaaja menetä järkeään.

      Poista
  3. Muistan, kun sun blogia aloittelin lukemaan ja ihastuin ikihyviksi, varsinkin noihin pioni- ja unikkokuviin. Tuokin ensimmäinen, oih, niin ihana! Tässähän heräilee ihan horroksesta, kun ei ulos katsoessa kyllä ole yhtään vielä puutarhaintoilu päällä. Onneksi voi täällä käydä kurkkimassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Pieta! Tänään aurinko paistoi niin lupaavasti, se oli jo selvästi korkeammalla...

      Poista
  4. Mielettömän ihanat kuvat! Oi että. Puutarhanne on aina ollut kaunis, jopa aika alussa, tai silloin kun sen ekaa kertaa näin, ja nyt se on oikea paratiisi - ihanasti rehevöitynyt ja täyttynyt joka nurkaltaan kivoilla, hauskoilla ja kauniilla asioilla.
    Voisiko uuden omenapuun istuttaakin enempi laidalle, niin, että voisit yhdistää siihen penkkiä nurmialueen jommaltakummalta laidalta - siis tehdä penkkiin iiiiison niemen, jonka avulla sitä nurmialuetta saisikin jännästi suljettua? Tai mahtuuko tällainen ratkaisu...
    Ohikukkineiden leikkuu tosiaan kannattaa, sillä se luo hyvin monelle perennalle uuden kukinnan! Tai vähintäänkin saa sievän pyöreän lehtikummun sellaisen hapsottavan ruskistuneen rääskän sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saila <3
      Tuossa niemenkärjessä on ideaa! Rautatienomenapuu vaatii tilaa ympärilleen joten joku ratkaisu täytyy löytyä. Tuo saari vähän epäilyttää ja houkuttaa samaan aikaan, mutta niemellä tosiaan voisi sitten tehdä taas suljetun tilan... jännittävää, pääsisipä jo kaivamaan!

      Poista
  5. Nua kuvat on aivan, siis niin ihania. Mutta niinhän on sun puutarhaski. Son aiva valamihin näkööne. Joo, tiärän ettei puutarha oo koskaa valamis :) Mutta son täynnä loppuhunasti ajateltuja yksityyskohtia ja kokonaasuuksia. Oot torella taitava yhyristelemähän erilaasia kasvia, yllättäviäki. Ja färimaailma on aiva munki makuhun.
    Virginiantädykkeet ja punalatvat vois sopia syyskukkijooksi, jos niitä puuttuu. Niis on hempiät sävyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti Navettapiika! Ei tuu valmista ei ja hyvä niin :)
      Kiitos vielä noista kasvivinkeistä, tädykkeet onkin ihania, pitää tosiaan lisätä niitä ja punalatva löytyy vain yhtenä ja sekin tarvitsisi paremman paikan kasvaa, täytyy siirtää se ja hankkia niitä lisää.

      Poista
  6. Sinun puutarhasi rakentuminen on se, mitä olen ehkä tiiviimmin seurannut puutarhablogien puolella, kokonaisuus on täällä näytettynä niin kaunis! Siinä on seesteisyyttä - johtunee värimaalimavalinnoista. Ja jykevyyttä, se tulee ehdottomasti siitä toimittajan läpijuoksemasta ja erittäin kauniista metsäpuutarhasta.

    Ihanaa, että olet postannut taas ahkerasti, näitä nurkkia olen kaivannut!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Sini, kiitos kovasti! Kyllähän kuvat vähän hämäävät kun sitä tulee rajailtua ja totuus siis kaunistuu. Mutta tykkään seesteisyydestä ja luontevuudesta, ihana js se jollain tavoin näkyy ja välittyy :)
      Nyt olen postaillut taas ihan eri tahtiin, olen nimittäin opintovapaalla ja nautin täysin siemauksin elämästä!

      Poista
  7. Niin kaunista! Sinulla on kyllä nyt jo unelmapuutarha! Ja aina vaan paranee. Meillä on niin iso piha, että sinne on vaikea rakentaa huoneita. Yritän tehdä isoja istutusalueita, ettei kasvit olisi ripoteltu risaisesti sinne, tänne. Ja pisteet sinulle ruohonleikkuri- ja kottikärrykuvista, työvälineet rajataan usein pois kuvista, vaikka ne ovat tosi tärkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Eeviregina, hämmentää kun näin ihanaa palautetta tulee! Isot istutusalueet ovat minunkin mieleeeni ja nykyään tykkään enemmän tämmöisistä toiminnallisista kuvista, missä työvälineet saavat näkyä ;)

      Poista
  8. Minustakin puutarhasi vaikuttaa todella yhtenäiseltä ja olet onnistunut värivalinnoissa. Minulla jo suunnitteluvaiheessa tuppaa menemään yli, puhumattakaan, kun haluaisi aivan kaikenlaista väreistä viis välittäen - mutta sitten ei pidäkään lopputuloksesta... Kiva myös lukea ajatuksiasi siitä, että koko kasvukausi ei mene samalla kukinnalla läpi. Itsekin kun sen muistaisi taas uutta (tai ikivanhaa) pihanrähjää tehdessä.

    Mukava lueskella taas ajatuksiasi enemmänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle Piia Anneli! On tosiaan vaikeaa luoda alati kukkivaa puutarhaa ja jotenkin tässä 'huoneessa' sitä niin haluaisin. Metsäpuutarhassa melekinpä taas tykkäänkin enemmän lehtivihreästä.

      Poista
  9. Sinun puutarhasi on niin kaunis! Ihania yksityiskohtia ja värejä. Sinulle on haaste blogissani, jos jaksat, osallistu ihmeessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Liisa kommentista ja haasteesta! Olenkin jo ehtinyt tuohon haasteeseen vastaamaan joku postaus sitten ja taisi muutama muukin sen ehtiä minulle ojentamaan, lämmittää aina mieltä kun huomioidaan näin :)

      Poista
  10. Samoissa ajatuksissa sinun kanssasi tuosta sekatöörien käytöstä loppukesällä, mulla olisi siinä huomattavasti parannettavaa...samoin kukkarunsaus tuntuu silloin laantuvan.
    Sinä olet ihailtavasti pitäytynyt hyvissä suunnitelmissasi luodessasi erilaisia huoneita kauniiseen puutarhaasi! Mulla ajatukset sinkoilevat sinne ja tänne;)
    Haaveesi kuulostavat ihanille, lasikuisti, ihastunut huokaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, koitetaan siis Anu tsempata toisiamme tässä asiassa tulevana kesänä! Voi, tuo ikuisuushaaveeni lasikuisti, siitä on jo piirustuksetkin teettetty vuosia sitten ja alati siitä haaveilen, haluan uskoa että se lähitulevaisuudessa toteutuu, ei kuitenkaan ihan vielä.

      Poista
  11. Ihanat kuvat! Ja ihan samoissa ajatuksissa - meillä vasta puutarha ihan aloillaan, mutta näen mielessäni ne huoneet, joista haaveilen. Tuo kukkivien kukkien määrä, se sekä vihreys puhuttelee, koska sitä olen itsekin miettinyt. Vielä niin muodoton kun meidän piha onkaan, se on vielä syksyn tunnen ruskea. Pitää saada syksyn värien lisäksi vihreää ja kukkivia kasveja - ja niitä puita, ja kaaria olen suunnitellut myös pari! Juuri raudoitusverkkoa ajattelin. Onko sinulla tuossa kaaressa yksi vai kaksi peräkkäin, kaksi varmaan pitää sitoa toisiinsa kiinni? Kiva kun tästä aiheesta postasit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kesätuulia! Uutta puutarhaa luodessa vaaditaan sinnikkyyttä ja uskoa omaan näkyynsä. Ihmetellen katson joskus puutarhasta alkuvuosina otettuja kuvia, jossa kitulias nurmikko peittää kaiken ja onnettoman pienet pensaat jurottavat. Tuo raudoitusverkko on yksi kokonainen ehjä verkko, kahdella saisikin jo pitkän tunnelin ja varmasti täytyisi ne tosiaan sitoa yhteen. Verkon pingotus oli hurjaa hommaa kahdestaan tehden, siinä kun oli niin suuri jännite. Mutta saimme sen hyvin pysymään maahan isketyillä pitkillä harjaterässilmukoilla.

      Poista
  12. Upeita ja niin kesäisiä kuvia puutarhastasi. Itsekin pidän puutarhan jakamisesta huonemaisiin tiloihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhamyyrä! Puutarhan huoneita on kiva suunnitella ja toteuttaa!

      Poista
  13. Voi hitsi kun iski kesäkaipuu näistä kuvistasi. Menin ihan sanattomaksi.

    VastaaPoista
  14. Onpa pihasi niin kaunis ja ihana värimaailma! Lasikuisti olisi tännekin tervetullut! Paljon on pihan toimivuudessa ja valinnoissa suunniteltavaa ja mietittävää, onneksi on talvi aikaa sitä miettiä. Sekatöörien ja pikkukuokan kanssa riittää puuhaa, helppohoitoinen ja jatkuvasti kukkiva puutarha olisi suuri haave, ehkä joskus! Nuo huoneet ovat niin upea ajatus! Toivottavasti löydät rautatieomenapuullesi sopivan paikan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saila, nämä sävyt toimivat aina. Lasikuistihaave elää, olen päättänyt että kyllä se joskus vielä toteutuu. Siellä olisi niin mahtava talvettaa erilaisia kasveja.

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.