keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

PUUTARHAKIIREIDEN JALOISSA

Olen nykyään kovin kehno puutarhabloggari. Luen innolla kyllä edelleen suosikkiblogieni päivitykset ja imen itseeni innoitusta, mutta tuntuu etten malta tai ehdi viettää koneella pidempään aikaani kommentoiden tai päivittäen omaa blogianikaan. Harmittaa. Toisaalta nautin jokaisesta puutarhahetkestä ja mietin, ettei tarkoituskaan ole jakaa kaikkea, hyvä kun muilta töiltä ehtii itse aistimaan ja kokemaan. Loma on alkanut ja varastan jatkuvasti aikaa puutarhalle. Ainahan sitä on jotain askaretta, joka katkaisee puutarhapuuhat eivätkä säätkään alati ole suosiollisia, mutta joka päivä saa jotain tehtyä ja siinä on jo kylliksi. Kamerakin pakkaa unohtumaan sisälle, nytkin oli vain tämä yksi julkaisukelpoinen kuva ihan viime päiviltä. Välillä innostun tykittämään kuvia instaan, se kun on niin nopeaa ja helppoa. Palaan kuitenkin tänne blogiin, sen lupaan ja toivottavasti silloin myös runsaamman kuvakavalkadin kera! Nauttikaa jokainen omista puutarhoistanne älkääkä antako säiden tai kesän edetessä lisääntyvän kasvun holtittomuuden masentaa, aina jossain kohtaa puutarhaa näkymä on juuri kauneimmillaan. Puutarha on dynaaminen, se elää ja muuttuu alati. Kaikki on yhtä suurta kiertokulkua, ei muuta kuin heittäydytään sen vietäväksi!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

HERKKÄÄ JA RAAKAA

Kesän kauneimmat ajat. Vihreys on kuin huumetta, joka iskee verkkokalvoilta suoraan tajuntaan. Pitkän ja kuolettavan kylmän kevään jälkeen kesä tuntuu vieläkin ihanammalta ja jokainen puutarhassa vietetty hetki on kuin lahjaa.
Metsäpuutarha on muotoutunut omaleimaiseksi, mutta työstän sitä mielessäni edelleen. Ei mitään suurta, pientä hienosäätöä vain ja se jos mikä on puutarhurille täydellistä nautintoa. Juuri nyt nautin kotkansiipisaniaisten ja kalliokielojen herkästä ylväydestä.
Kivipolut ovat saaneet vuosien saatossa patinaa pintaansa. Kuusten juuret vähän nostelevat polkua sieltä täältä eli kovin tasaista ei meno poluilla ole. Puutarha elää ja muuttaa muotoaan ja aina joku kohta on parhaimmillaan ja joku toinen alkaa osittaa ränsistymisen merkkejä. Tänä vuonna olen tarttunut järeisiin aseisiin syreeniaidanteen sekä etupihan istutusalueen kanssa. Syreenit saivat lähteä kitumasta; asialla luultavimmmin juurilla herkuttelevat myyrät. Nyt tilalle on tulossa suojaa antava matalahko kuusiaita. Etupihan tuiviot riivin kokonaan pois, en nauttinut niiden olemuksesta oikeastaan missään vaiheessa ja nyt ne olivat päässet rehottamaan jo todella rumasti. Seppelvarvut kärsivät edellistalven lumettomissa pakkasissa ja nyt leikkasimme ne kokonaan alas. Uusi kasvu on onneksi lähtenyt käyntiin. Samaisella istutusalueella myös syyshortensiat olivat käyneet ankean risuisiksi ja paikalleen turhan kookkaiksi, joten istutin niiden tilalle matalakasvuisena pysyvää 'Bombshell'-lajiketta. Saapa nähdä lunastuuko nimen antama lupaus uhkeista povipommikukinnoista!
Raa'alta kuulostavien puutarhatöiden lomassa olen ehtinyt kyllä nauttia kaikesta kauniista ja ihanasta. Lähes kaikki vapaat hetket olen käyttänyt hitaiden kevättöiden kirimiseen ja tänä vuonna nautintoa on vain riittänyt ja riittänyt. Puutarhaväsymyksestä ei ainakaan vielä ole tietoa. Nyt alkavat kiireiset ja välttämättömät puutarhatyöt olla voiton puolella ja mieli halajaa vähän ihailemaan puutarhoja omien tilustenkin ulkopuolelle...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

ELÄMÄNTAPAMUMMON VUODATUKSET

 Olisi kauheaa jos aurinko lakkaisi näyttäytymästä ja jäisimme kylmyyden vangiksi. Perjantai oli ihana, pieni maistiainen siitä mitä on sään lempeys ja sen aikaansaama ilo. Viikonloppuna palasi kylmyys ja juuri nytkin varpaat ja nenä ovat kohmeessa vaikka takka hohkaa lämpöään. Onneksi puutarhassa on juuri nyt paljon raskaita töitä, lapiointia ja kärräämistä, sen voimalla pysyy lämpimänä. Samaistun juuri nyt lapsiin päiväkodissa, joiden jokapäiväinen kysymys on ulos mentäessä: 'Eihän tarvi kurahousuja?' Juuri nyt minäkin vihaan tätä ikuisuuden jatkunutta pukeutumista, joka kangistaa ja tekee olon puutarhatöissä epämiellyttäväksi. Eilen olisi ollut World Naked Gardening Day, minulle riittäisi että voin pukea teepaidan ja nimenomaan puutarhatöihin hankkimani lappuhaalarit!
Eilen kävin hieman fiilistelemässä läheisten puutarhamyymälöiden antia. Hiljalleen valikoima lisääntyy, vielä oltiin vähän lähtökuopissa. Minusta on tullut oikea tarjoushaukka ja vertailukierros tuotti tälläkin kertaa säästöä. Huomaan itsessäni kaikenlaisia muitakin keski-iän tuomia piirteitä, niin hyvässä kuin pahassa. En pysty keskittymään enää moneen asiaan yhtä aikaa enkä oikein viitsi yrittääkään. Asioiden turha vatulointi saa minut kärsimättömäksi. Huomaan myös kasvattaneeni itselleni isomman tilan olla ja elää enkä enää yritä tunkea itseäni muiden asettamiin muotteihin ja ahh, se tuntuukin hyvältä. Keskinkertaisuus ja epätäydellisyys ovat alkaneet tuntua kiehtovimmilta vaihtoehdoilta. Aidot ihmiset ja kohtaamiset kolahtavat ja hölynpöly väsyttää. Lisäksi käsistäni on alkanut nähdä todellisen ikäni vai johtuisiko se vain tästä loputtomasta kuopsuttamisesta ja kikkaroinnista! Olen myös alannut inhoamaan tietokoneella istumista, nytkin olen ollut tässä jo liian kauan, murrr. Eli summa summarum, tässä ehkä osasyy hiljaiseen blogiini. Katsellaan mitä etenevä kasvukausi tuo tullessaan ja saako tämä elämäntapamummo mitään tänne eetteriin... tähän loppuun vielä yksi murrr, täällä leijailee lumihiutaleita!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

RETIISIT KYLVETTY

Heh, nyt lipeän epämukavuusalueelle, uusi kamera vain houkutteli kokeilemaan videointia! Tässä on oikeastaan kaikki muu pielessä paitsi Samurai-kissan ilmiömäinen roolisuoritus. Minä itse viihdyn kameran takana, edessä en sitten ollenkaan. Toisaalta olen itse jäänyt koukkuun brittien viljelypalstoillaan kuvaamiin amatöörivideoihin, koska juuri se kotikutoisuus viehättää ja koska muiden puutarhapuuhia on vain niin rentouttavaa katsoa. Itse saan enemmän irti puutarha-realitystä, jossa asiat voivat olla vähän vinksin vonksin kuin kovin viimeisen päälle stailatuista jutuista. Tärkeintä on tunne ja rakkaus lajiin mikä välittyy. Mutta jos jatkossa vielä videoin, joudun hankkimaan ulkoisen mikrofonin, ottamaan lyhyempiä otoksia joista koota vaihtelevampia kuvakulmia, harjoittelemaan tarkennusta ja ja ja... esiintymistaidoista en edes viitsi mainita mitään, yritän vain ottaa mallia Samuraista!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

ONNELLINEN KEVÄÄSTÄ

Kevät on täällä ja puutarhassa alkavat kiireet painaa, mahtavaa! Kohta menen kasvihuoneen pesuun ja eilen istutelin jo ensimmäisiä orvokkeja. Kevätleikkaukset alkavat olla tehtynä ja nyt onkin kaikenlaista muuta siistittävää ja raivattavaa. Tämä on  melkein parasta aikaa; puuhastelun lomassa saa seurata maasta nousevia versoja, silmujen pullistumista, yli lentäviä joutsenia ja hanhia, pikkulintujen pesänrakennuspuuhia ja kaikenlaisten hyönteisten heräämistä. Minulla on uusi kamerakin, en vain millään malttaisi perehtyä juuri nyt sen saloihin. Eilen hain jo säkkikaupalla multaa kasvihuoneeseen, ostin niitä orvokkeja ja vähän narsissejakin kevätistutuksiin. Lisäksi ostin kolme 2-vanaista tarjousorkideaa ja tein yllä näkyvän istutuksen kaapissa odottaneeseen viinicooleriin. Tuossa on hieman haastetta hoitamista ajatellen; kastelua varten sammalet täytyy poistaa ja ottaa kevytsoraan upotetut ruukut toviksi pois, mutta olen jo pitkään halunnut toteuttaa idean, joten aion nähdä sen vaivan. Sammalta kun suihkuttelee päivittäin, ei kastelun tarvetta ole kovin usein. 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

TAKAISIN LUONTOON, TAKAISIN VAPAUTEEN

Ihanaa, kevät on saapunut, ilmassa ja sydänalassa väreilee! Talvenajan puutarha on kuin ystävä, johon ei saa yhteyttä, mutta aivan kohta olemme taas yhdessä kaiken liikenevän ajan. Näinä hiljaisina kuukausina olen ehtinyt ikävöimään ystävääni kovasti. Erillään olo synnyttää pakahduttavaa kaipuuta.
Talven aikana ehtii ajatella ja siivota puutarhurin mielestä pois turhuuksia. Kevään alkaessa on itsekin vähän kuin uudistunut. Elämän yksinkertaisuus ja kohtuullisuus on hyvästä ja sitä haluan vaalia myös puutarhassa. Syventää luontoyhteyttä, olla harmoniassa, tyytyä, hyväksyä ja nähdä mitä luonto tekee eikä mitä minä teen.
En halua kannatella kuvitelmaa täydellisestä silmiä ruokkivasta puutarhasta. En liioin omasta osaavuudesta. Eikö meillä ihmisillä ole riittävästi paineita muutenkin? Olemme oppineet tavoittelemaan kaikessa ja koko ajan, tuskin huomaamme sitä. Eteenpäin, uutta, paremmin, lisää, minäkin haluan... 
 Muumipapan tavoin tänä keväänä huudan: 'Takaisin luontoon, takaisin vapauteen'!  

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

VIHERTURHAUMAA JA SUUNNITELMIA

Kevättää vaikka maisemat ovat täällä talvisemmat kuin koko talvena konsanaan. Kasvihuone suli nopeasti aamupäivän aikana ja aurinko lämmitti ilman pariinkymmeneen asteeseen. Ihana maan tuoksu ja auringon lämpö hönki kasvarin tunnelman kovin keväiseksi. 
Vietimme viikon Lapissa ja hangilla hiihdellessäni haaveilin keväisistä puutarhatöistä ja toivoin itsekin löytäväni jo maasta pilkistäviä lumikelloja. Ei, ei ihan vielä, malttia malttia vaaditaan edelleen. Tuliaisina toin kaksi kiloa Lapin puikulaperunaa istutettavaksi Pohjanmaan lakeuksien keskelle pikkuiseen pottumaahani.
Kylvöjä en ole vielä aloittanut, hieman vielä jarruttelen kokemuksesta viisastuneena. Tomaateilla aloitan, kurkut sitten ensi kuussa ja loput myöhemmin. Juuri nyt on hankalaa, kun ei ole mitään konkreettista mihin viherturhaumaansa suunnata. Huonekasvien hoivaaminen on mukavaa, mutta ei anna riittävää vastusta paatuneelle kaivajalle. Aamusella hahmottelin lumeen yhden perenna-alueen niemimäistä laajennusta kohti nurmea, jotta saisin valeistutuksessa odottavalle rautatienomenapuulle sopivan ja luontevan istutuspaikan. Toiveena on nähdä puu ensimmäisenä aamulla makuuhuoneen ikkunasta ja samalla uudistaa ikkunan alla olevaa perenna-aluetta. Odotan aikaa jolloin pääsen kuvaamaan jotain maasta puskevaa vihreää ja kukkivaa, ihanaa kuitenkin oli saada auringonvalo näihin tämän päivän kuviin.

tiistai 21. helmikuuta 2017

HYVÄKSI MIELELLE JA RUUMIILLE

Täällä aika on kulunut viherpeukaloita pyöritellen, en ole kylvänyt enkä koulinut, ainoastaan haaveillut. Jostain juuri luin, että parasta mitä mielelläsi voit tehdä, on haaveilu tai unelmointi eli pääkoppaa hoidellessa ovat päivät kuluneet (jos ei muuta arkista aherrusta lasketa mukaan).  Juuri nyt haaveissa voisi olla vaikka tuollainen toukokuinen ilta, hieman jo viileä ja sateen jälkeen kostea, mustarastaan laulu, kevään kukat ja vihreys...
Kyllästyttää jo taas tämä odottelu, mutta olo alkaa siirtyä päivä päivältä enemmän toiveikkuuden paremmalle puolelle. Pian ollaan jo maaliskuussa ja minäkin teen ensimmäiset kylvöni, leikkaan kuusiaidan ja teen muutamat nuorennusleikkaukset pensaille. Multasäkkejäkin pitää alkaa kohta kärkkymään, viime kevään kiireissä jäi toukokuinen varhaisretiisisato kasvihuoneessa kokonaan kokematta, tänä vuonna niin ei tule käymään. Haaveet ja unelmat ovat hyväksi mielelle, mutta puutarhapäivät ovat sitä sekä mielelle että ruumiille!

lauantai 28. tammikuuta 2017

MUODONMUUTOS

Anun puutarhassa oli kiva kooste rippipenkin muodonmuutoksesta. Tartun haasteeseen ja esittelen metsäpuutarhamme vaiheita samaan tapaan. Metsäpuutarha sijaitsee pitkän ja kapean tonttimme pohjois-itäpäädyssä. Alkujaan se oli peltoon rajautuva ryteikköinen kuusimetsikkö, joka tuotti kovasti päänvaivaa puutarhan suunnitteluvaiheessa. Raivausta oli tehty heti rakennusvaiheessa, mutta alkuvuonna 2010 päätimme kaataa alueen keskeltä kuuset yhtä lukuun ottamatta.
 
 Naapuritonttia rajaamaan olimme pystyttäneet heinäseiväsaidan ja tontiltamme löytyneistä kivistä olin muotoillut kaarevaa reunaa kohopenkkiin. Kuusten kaadon jälkeen aloin kaivaa pohjaa kivipolulle.
 Oikella näkyy jäljelle jäänyt kuusi, jonka alusta katettiin polun tapaan suodatinkankaalla ja murskeella. Polkujen alta kaivetusta maasta muodostui suuri kohopenkki talon ja polun väliin.
 Istutusalaa tuntui olevan hurjasti ja alkuun keskityin istuttamaan metsäpuutarhaan lähinnä erilaisia kuunliljoja sekä kotkansiipisaniaisia.
 Tästä kuvasta näkee, miten suuri kuusi kasvaa melko lähellä taloa ja hallitsee metsäpuutarhan tunnelmaa.
 Vuonna 2012 aloitimme polkujen sekä männyn ja kuusen alusten kattamisen kivituhkaan upotetuilla seulanpääkivillä. 
 Puolivarjoisassa osassa puutarhaa perennat rehevöityivät nopeasti ja alkukesä näytti metsäpuutarhassa jo näin vihreltä.
 Kivityömaa venyi syksylle saakka, tässä naputtelen polun viimeisiä metrejä.
 Metsäpuutarha oli pääpiirteissään saanut muotonsa. 
 
Anoppilasta saaduista liuskekivistä olin tehnyt käytävän lähelle talon seinän vierustaa jo ennen kuin metsäpuutarha kokonaisuudessaan oli alkanut muotoutumaan.
 Kesällä 2013 rakensimme naapurin rajaa vasten aidan suojaamaan yksityisyyttä ja näin metsäpuutarhasta tuli enemmän huonemainen osa puutarhaa. Seppelvarvut ja kiveä pitkin kasvava köynnöshortensia olivat jo hyvässä kasvuvauhdissa.
Kevät 2014 näyttikin sitten erilaiselta. Talven aikana kypsyi päätös ison kuusen kaadosta ja sen alla oleva kiviympyrä muutti muotoaan istutusaluetta halkovaksi poluksi. Toisaalta jäin kaipaamaan kuusen luomaa hämyistä tunnelmaa ja sen kaunista kasvutapaa, mutta iloitsin muiden kasvien puolesta kun veden ja ravinteet tuhlannut puu oli nyt poissa.
 Vähitellen pienemmät maanpeitekasvit sekä erilaiset metsäpuutarhan tunnelmaan sopivat perennat ja sipulikukat löysivät tiensä alueelle ja niiden lisäily jatkuu edelleen. Tuoksumatara on yksi ihanimmista polun reunuskasveista ja kevään ja alkukesän metsäpuutarhaa hallitsee valkoisen, keltaisen ja vihreän sävyt.
 Särkyneetsydädämet viihtyvät metsäpuutarhassa erityisen hyvin ja kukkivat todella pitkään. Vaaleanpunainen ja keltainen ovat myös herkullinen väripari.
 Kivipolut hallitsevat näkymää ja johdattavat kulun etupihalta puutarhan takaosaan. Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, kasvit ovat vasta kotiutumassa paikoilleen. 
Kevät on metsäpuutarhassa kaunis erityisesti kotkansiipisaniaisten vuoksi, metsäinen lehtiperenna, joka sopii melko muokatun metsäpuutarhani tunnelmaan.
 Tässä kuva elokuulta 2015. Metsäpuutarhan loppukesä on todella vihreä ja rehevä. Olen istuttanut alueelle muutamia pieniä lehtipuita, kaksi sirotuomipihlajaa, helmipihlajan sekä purppuratuomen ja toivon niiden tulevaisuudessa luovat lehvillään metsäpuutarhaan vielä kattomaista fiilistä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

RISUHOMMISSA

Kesäkuvia tulee pengottua alvariinsa, juuri nyt ei huvita kuvata mitään. Olen muutamana päivänä verrytellyt itseäni pihamaalla ja tuloksena on mainio keko itsetehtyä haketta. Tänään perkasin vadelmatarhan ja toissa päivänä kaadoin kituliaan syreeniaidanteen uusien suunnitelmien tieltä. Samalla innolla poistin vanhimpia tornionlaaksonruusun oksia vaikka ajattelin etten vielä uskalla tehdä pensaiden harvennusleikkauksia.  'Tornedal' on tehnyt kiitettävästi juurivesoja, joten tuskin on moksiskaan muutaman vanhan oksan poistosta keskellä talvea ja onhan tornionlaaksonruusu muutenkin melkoinen sissi. Mutta siis haketta syntyi pensaiden alle laitettavaksi, keittiöjätekompostin kuivikkeeksi ja tulevan kuusiaidan katteeksi. Mieli virkistyy mukavasti pihalla puuhastelessa, miten tuon tunteen olikin jo ehtinyt unohtaa. Seuraavaksi aion silputa talventörröttäjät perennapenkkeihin. Sitten voipi olla, että peukaloitaan joutuu tovin pyörittelemään. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

KÄPYPALMU JA ENSIMMÄISTEN KEVÄTTÖIDEN ODOTUSTA

Käpypalmu Cycas revoluta pyöri mielessäni jo viime keväänä. Eilen sen vihdoin hankin ja istutin aavistuksen suurempaan ruukkuun. Tämä jurakauden ihme on hidaskasvuinen ja viihtyy valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä ja sumuttelu on suotavaa. Vuoden alku on huonekasvien kulta-aikaa, eilenkin olisin voinut ostella vaikka mitä. Elävä vihreys on niin toiveikasta ja innostavaa. Torstain sääennuste on kyllä sekin toiveikas ja innostava, meillä päin näyttäisi olevan viisi lämpöastetta ja ainakin osin aurinkoista. Minulla onkin suunnitelmat tuolle päivälle valmiina, aion leikata alas kituliaan syreeniaidanteen ja hakettaa oksat. Tilalle on tulossa matalana pidettävä kuusiaita, koska ojanreunalla mellastavat myyrät näyttävät syövän syreenien juuret. Muuten en vielä uskalla sekatöörien kanssa huhkia, pakkasia  taatusti riittää. Maaliskuun puolella sitten uudistan tornionlaaksonruusut ja norjanangervot leikkaamalla ne kokonaan alas, sen verran risuuntuneita ovat. Mutta pianhan tuokin aika koittaa, parhaimpina keväinä maaliskuussa on jo voinut tehdä monenlaista muutakin...

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

PUUTARHAN HUONEISSA

Unelmapuutarhani jakautuu 'huoneisiin', jotka yhdistyvät toinen toisiinsa soljuen kuin valssi. Istutusalueet rajautuvat aina johonkin ja noudattavat kaarevia muotoja. Kulkuväylät ovat luontevia ja puutarhassa on useita paikkoja, jotka kutsuvat pysähtymään. Jollain tavalla näky on ohjannut puurtamista ja ainakin kaarevia muotoja ja levähdyspaikkoja puutarhastamme löytyy. 
Huoneetkin periaatteessa ovat olemassa. Metsäpuutarha tuntuu ehkä eniten huonemaiselta ja rajatulta tilalta. Tosin vieläkin naurattaa eräs toimittaja, joka tarpoi läpi metsäpuutarhan ja kysyi sitten, missä se mahtaa sijaita. Noh, hän ei ollutkaan puutarhatoimittaja ja metsäpuutarha taisi olla aika tuoreessa vaiheessa vielä silloin. 
 Huonemaisuuden tuntu vaatii ympärilleen seinämiä, latvuksia ja struktuuria. Tonttimme oli alkuun metsikköön rajautuva pala peltoa. Puutarhan luomisen alkuvuosina metsäistä osuutta oli karsittava ja peltomaista osuutta muokattava istutuksin tuulta ja naapureiden katseita vastaan. Vastavalmistunut talo ja ulkorakennus loivat raaminsa ja yhdessä vanhojen säästettyjen puiden sekä suurten kivien kanssa ne loivat seinämiä ja struktuuria, jakoivat tilaa luonnostaan. 
 Kaikki muu olikin sitten pelkkää tyhjää tilaa täytettäväksi. Pitkän ja kapean tonttimme aurinkoinen takaosa muodostui varsinaiseksi puutarhaksi ja sinne halusin ehdottomasti englantilaisen perennapuutarhan henkeä. Kaikki kuvat tässä ovat kyseiseltä alueelta viime kesänä otettuja. Istutusalueet kiertävät kehämäisesti tontin reunoja ja keskelle jää pyöreähkö ja melko laaja nurmialue. Tällaisena suurin piirtein näinkin tämän alueen jo suunnitteluvaiheessa ja näissä rajatuissa kuvissa tunnelma on kohdillaan niin muotojen, kasvien kuin niiden värimaailmankin suhteen. Läpi kasvukauden pastellisena loistavaa kukintaa, sitä hain.
 Todellisuudessa perennaistutukset hakevat edelleen itseään ja ongelmana on kesän loppua kohti hiipuva kukinta ja ränsistyminen. Miten vaikeaa onkaan luoda keväästä syksyyn kauniina kukkiva alue. Keskikesä on uhkea ja ihanan värinen tässä osassa puutarhaa, sitten tulee, jos ei nyt ihan stoppi niin ainakin melkoinen taantuma. Yksi asia jossa en saisi luistaa on ränsistyneiden perennojen tai ainakin kukintojen leikkaus. Loistokurjenpolvet retkottavat pitkin poikin, samoin jättipoimulehdet, joiden heleän kellanvihreät kukinnot ovat kaiken lisäksi muuttuneet likaisen värisiksi. Etelänruusuruohot kaatuilevat niin ikään ja jaloritarinkannukset kellastuvat pystyyn. Sekatöörejä pitäisi louskuttaa ahkerasti ja samalla voisi tarkastella, löytyykö aukkopaikkoja loppukesästä kukkiville perennoille ja pikkupensaille.
Ehkä otan tulevana kesänä paremmin opikseni tästä, nyt kun tuli asiaa oikein pohdittua. Lisäksi näitä kuvia katsellessani kirkastui ajatus korostaa entisestään puutarhan eri aluieden erilaisia tunnelmia kasvivalinnoilla ja tyylittelyllä. Pastelliset sävyt ja runsas kukinta ilmentävät tätä 'huonetta', pitäydyn siis niissä. Tunnelma saa on hieman villi ja rönsyilevä ja perennat huojua korkeinakin. En lähde sivuraiteille vaikka talvisin kaipaan tänne taakse vihreää havujen muodossa. Tosin ojanpientareella kituliaasti kasvava ja myyrien vaivaama syreeniaidanne todennäköisesti vaihtuu leikkattuun matalaan kuusiaitaan. Joskus olin jo melkein istuttamassa kartiotuijiakin 'englantilaiseen' perenapuutarhaani, onneksi järkiinnyin. Joku joskus kommentoi, että taidan pitää tuijista, niitä kun kasvaa useammassa kolmen ryppäässä etupihallamme. No en kyllä mitenkään erityisesti pidä, jos en inhoakaan. Mielestäni ne vain sopivat varjoisalle puolelle pihaa ja luovat sisääntuloon ryhtiä ja särmikkyyttä. Metsäpuutarhaankaan ne eivät muovimaisen olomuotonsa vuoksi mielestäni sovi, siellä pikkuhavuina kasvavat kartivalkokuuset. 
Kukkivia puita olen lisäillyt vähitellen ympäri puutarhaa. Ne taas jotenkin sopivat tunnelmaan kuin tunnelmaan ja jollain tavalla sitovat puutarhan eri osia yhteen. Syksyllä ostin pilkkahintaan vielä rautatienomenapuun, joka talvehtii kasvimaalla valeistutuksessa. Ajatuksenani on rikkoa pyöreä nurmialue tapani vastaisesti saarimaisella istutusalueella ja istuttaa puu sinne. Suurehko pyöreä nurmialue on alkanut tuntua liian laajalta, toivoisin tällekin alueelle intiimimpää huonemaisuutta. Saaren aluskasvillisuus on vielä itsellenikin arvoitus, kuten myös muoto ja tarkka sijaintikin. Ehkä kaivan saaren kuitenkin paikkaan, jossa se on tulevaisuudessa liitettävissä suureen haaveeseeni lasikuistiin ja sen reunalle tulevaan terassiin...