lauantai 31. joulukuuta 2016

ANTOISAA, IHANAA JA VOIMAUTTAVAA PUUTARHAVUOTTA 2017

Olkoon puutarha tulevana vuonna jokaiselle multasormelle paikka, jossa työ ja lepo ovat sopusoinnussa keskenään. Olkoot puutarhassa tilaa unelmille ja haaveille, jotka kantavat harmaidenkin päivien läpi. Kasvun ihme, uusi kevät, sitähän me kaikki odotamme ja ainakin yhtä innokkaasti kuin viime vuonna. Antoisaa, ihanaa ja voimauttavaa puutarhavuotta 2017!

torstai 29. joulukuuta 2016

LISÄÄ HAASTEITA

Ennen kuin vuosi loppuu kirin saamani haasteet valmiiksi. Romppalan Lindalta sain syksyllä kuvahaasteen puutarhan neljästä vuodenajasta. En teemoitellut kuvia millään tapaa, valitsin vain jotain kaunista kullekin vuodenajalle. Ensimmäinen kuva on tietenkin keväästä, siitähän puutarhurin vuodenkierto alkaa. Vanhan katajikon ja ison kiven itäpuoli on ihanteellinen paikka, multava, kostea, puolivarjoisa ja suojainen. Siinä kevätpikkusydämet kukkivat keväästä pitkälle kesään ja kirjopikarililjat ovat menestyneet myös. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi tarhamagnolian, jonka istutin tälle alueelle niinikään. Juuri nyt tuli vain mieleeni, etten peitellyt juuristoa millään, vaikka muut arat kasvini muistinkin suojata. Täytyy hyödyntää joulukuusen haot suojaamiseen, kunhan viikonlopun jälkeen kuusi riisutaan.
Kesäkuvaksi valitsin jo niin moneen kertaan julkaisemani näkymän villiviinikaaresta ja tarha-ajuruohomatosta, joka on tässä peittänyt keskipolun liuskekivetkin alleen. Viime talvi vei ajuruohot tästä kohdin, samaten kuin osaksi toisen villiviinin. Se oli aika yllättävää ja kertoo siitä shokista, minkä kasvit joutuivat kokemaan märän maan jäätyessä rajusti ja nopeasti ilman lumen antamaa suojaa. Villiviini alkoi onneksi kesän mittaan versoa uudelleen ja tarha-ajuruohoa sain siirrettyä toisaalta. Taustalla kukkivat tornionlaksonruusut, jotka kevään mittaan leikkaan alas, jotta kasvusto pääsee uusiutumaan. 
 Syksyisiä kuvia oli tiedostoissani todella vähän, mutta tässä onkin viehättävä näkymä tonttimme alkuperäisestä pyöreälatvuksisesta pihlajasta. Huomatkaa käpytikka, joka ahkeroikin koko viime syksyn ja talven tuossa oksalla. Arvatkaa vain, kärräsin keväällä ainakin kaksi kottikärryllistä kuusenkäpyjä puun alta. Mukava juttu kuitenkin, että tikka viihtyi pihapiirissämme ja ravintoa riitti.
 Talvikuvia oli ihan yhtä vaikea löytää, tässä kivasti kuitenkin sama näkymä kuin kesällä. Tämä nurkkaus näkyy olohuoneemme ikkunasta ja päivittäin sitä tuleekin katseltua ja haaveiltua keväästä ja kesästä. Nyt meillä ei ole lunta, kuva on viime talvelta. Kiitos Linda haasteesta, syksy meni hiljaiseloa blogissa pidellen, joten sen vuoksi olen näin myöhässä. Jemmassa odotti vielä kolmas haaste, jonka olin saanut Anun puutarhasta. Tunnustukseen kuului kertoa, miten aloitin bloggaamisen ja antaa jokunen neuvo aloitteleville bloggaajille...
Puutarhablogeja on tullut vuosien saatossa runsaasti verrattuna aikaan, jolloin itse aloitin bloggaamisen. Kevättalvella 2009 kirjoitin ensimmäisen blogitekstini. Alussa aiheet pyörivät taajaan kodin ja puutarhan välimaastossa, mutta melko nopeasti painopiste kallistui puutarhan puolelle. Samanhenkisten ihmisten maailma innosti ja uusi maailma avautui tätä kautta. Vuosien saatossa on ollut hiljaisempia kuukausia, mutta edelleen huomaan innostuvani uudelleen. Aloittelevalle bloggaajalle antaisin neuvoksi seuraavaa: laita persoonasi peliin ja tee blogistasi oman näköinen, kirjoita aiheista, joista itse saat iloa ja voimaa äläkä sorru käyttämään blogia ainakaan usein purnauspaikkana. Panosta kuviin, riittävän isot ja tarkat kuvat ilostuttavat lukijaa ja suosi laajempiakin kuvakulmia, joista lukija saa enemmän irti. Älä ota paineita päivittymisestä, lukijat kyllä huomaavat jos blogitekstisi alkavat syntyä väkisin puristamalla; ei se määrä vaan se laatu. Muista kohteliaisuus lukijoita kohtaan ja vastaa saamisi kommentteihin ja kysymyksiin, vaikka sitten viivellä. Kiitos Anullekin, tästähän tuli itselleni herättävä bloggaamisen oppitunti vastauksia miettiessäni!

tiistai 27. joulukuuta 2016

VOIMAKUVA PUUTARHAVUODELLE 2017

Kuvasin kuluneen kevään ja kesän aikana säälittävän vähän. Kamera alkaa olla vanha, sitä olen pitänyt tekosyynä. Luultavasti laiskuus on ollut heijastumaa kokonaisvaltaisemmasta väsähtämisestä, puutarhurin sisäisen palon hukkaamisesta. Selasin niitä vähäisiä kuvia ja löysin yllä olevan. Hämmästyin, viipyilin ja ilahduin. Näyttääpä ihanalta, juuri tuo hetki. Puutarhassa ihaninta ovat hetket, sellaiset pienet aherruksen lomassa koetut, jolloin vain kaikki palaset ovat asettuneena kohdilleen. Valo siivilöityy lehvästön lomasta, äänimaailmaa hallitsee tuulen suhina ja linnut, kukaan naapurustossa ei sillä hetkellä leikkaa ruohoa ja kauempana avautuu siintävä maisema sinitaivaineen ja aivan siinä silmien edessä oman puutarhan yksittäinen näkymä, joka sillä hetkellä vangitsee täydellisyydellään. Silloin on helppo elää hetkessä ja tuntea kaiken kattavaa iloa ja kiitollisuutta, nauttia. Ihmiselämä pääasiassa koostuu vaivasta ja yrittämisestä, eteenpäin pyrkimisestä ja sinnittelystä ja sitä niin helposti siirtää sen kaiken osaksi puutarhaelämääkin. Toisaalta ponnistelu ja uuden luominen on yhtä kaikki ihanaa, erityisesti puutarhassa. Aina on mahdollisuus luoda jotain ehkä vieläkin kauniinpaa, yllätyksellisempää, harmonisempaa. Paradoksia siis kaikki, puutarhassakin. Joka tapauksessa tämä on voimakuvani matkalla kohti uutta kasvukautta. 

maanantai 26. joulukuuta 2016

KOLME ASIAA PUUTARHASSA

Joulun välipäivät ovat tehty puutarhurin uusista haaveista; mitä elämä olisikaan ilman uusia alkuja. Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensia haastoi minut jo jokin aika sitten mukaan summaamaan ajatuksiani menneestä kasvukaudesta. Kiitos tästä, koitan palauttaa mieleeni kuluneen kevään, kesän ja syksyn puutarhatunnelmia ja -ajatuksia.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat:
Ankarasta talvesta huolimatta suurin osa kasveista selvisi hengissä ja toiset jopa kukoistivat upeammin kuin koskaan, esimerkkinä akileijat.
Kosteutta riitti koko kasvukauden.
Valkoisen varjoliljan sipulit, joita kaivoin levittäytyneenä autiotalon viereisestä ojasta ja istutin metsäpuutarhaan.
Kolme asiaa, joista en pitänyt:
Talvi vei jonkin verran kasveja, ainakin osan villiviineistä, lumikärhön ja 'New Dawn' sekä 'Flammentanz' köynnösruusut.  
Lehtokotilot olivat löytäneet tiensä minunkin puutarhaan.
Puutarhaa rajaava syreeniaidanne kitui ja osa syreeneistä kuoli pystyyn, syynä luultavimmin niiden juurilla herkuttelevat myyrät.
Kolme asiaa, jotka sain valmiiksi:
Puuvaja nousi metsikköön ja sen ympäristö istutuksineen tuli valmiiksi, siinä taisi olla kaikki valmiiksi saatu.
Kolme asiaa, jotka jäivät kesken:
Paljun ympäristö jäi talvea vasten täysin retuperälle. Kasvit sen tieltä ovat valeistutuksessa kasvimaalla ja tulevana keväänä edustalle on rakennettava jonkinlainen patio.
Isojen perenna-alueiden selkeyttäminen jäi ajatuksen asteelle.
Kasvimaan uudistus samaten hautui mielessä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.
Kolme asiaa, joita stressasin:
Oma puutarhaintohimoni hiipui turhan aikaisin. Loppukesään mentäessä tekemättömät puutarhatyöt kasaantuivat ja syystöistä tuli tehtyä vain välttämättömät. Vuodet ovat kai erilaisia tässäkin mielessä ja sen myöntäminen itselleen on helpottavaa.
Mies osti paljun ja sille oli keksittävä toimiva paikka. Palju ei itsessään ole mikään puutarhan kaunistaja eikä sitä tämän kokoisessa pihapiirissä edes piiloon saakaan. Lisäksi on otettava huomioon järkevä kulku, täyttö ja vedenpoisto. Toimiva paikka löytyi, mutta maisemointi vaatiikin sitten työtä.
Viimeiset vuodet olen laajentanut istutusalueita ja hankkinut uusia kasveja, tänä vuonna alkoi tuntua että istutusalueiden punainen lanka oli katoamassa ja se aiheutti päänvaivaa. Tämäkin murhe tulee vaaatimaan toimenpiteitä tulevan kasvukauden aikana.
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:
Linnunlaulu, auringonpaiste ja jokainen kevään myötä elpyvä kasvi sekä vapaus ja mahdollisuus hoitaa omaa puutarhaa itselle parhaiten sopivalla tavalla.
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä:
Puutarhavaja ja kasvimaan uudet lavat miehen nikkaroimana ja tietenkin uusia, fiiliksen mukaan valikoituvia kasveja.

Jemmassa odottaa vielä pari muutakin haastetta...

torstai 22. joulukuuta 2016

JOULUTOIVOTUS

Vuosi painuu pian mailleen ja nyt alkaa olla aika hiljentyä, sulkea huutavan maailman kaiku hetkeksi pois. Sydämessä on jokaisella sopukka, jossa hehkuu edelleen lapsuuden joulu, puhdas ja aito, vailla vilppiä ja pahansuopuutta. Sitä joulun tunnelmaa toivotan teille jokaiselle.