tiistai 4. lokakuuta 2016

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.
Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

20 kommenttia:

  1. Voi että, Jet Blackisi toivottavasti talvehtii ja tekee kukat sitten ensi kesänä! Kaipa se pysyy hengissä siihen asti, kunnes saa kunnialla uuden sadon siemenet tuotettua, niin sen ainakin pitäisi.
    Viisaita sanoja. Kaikkea on tarjolla niin paljon, valtavat määrät, kun netistäkin voi tilata ties mitä, on valikoima pohjaton - ja sitä mukaa omistamisen halukaan ei tunne rajoja. Tein siementilauksen ja sen tehtyäni hoksasin yhden unikon, jota olisi pitänyt ehdottomasti saada - mutta toisaalta, niitä ehdottomasti saatavia kasveja on jo jonossa vaikka kuinka, sinne vain jonon jatkeeksi :-D Kaikkea ei ehdi yhdessä elämässä toteuttaa kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, talvehtisiko se tosiaan vaikka on jo toista vuotta kasvamassa... Voisin vähän suojata tyveä talveksi! Halujen kanssa taistelu on kai osa ihmisen elämää ja kaikkea kivaa ja houkuttavaa on niin paljon tarjolla. Itsekin sorrun siihen usein mutta toisinaan siitä tulee ikävä tunne kun huomaa ettei onni siitä kasva tai lisäänny. Mutta kasvit, tai siemenet ovat juttu joista ei kyllä tarvitse tuntea samanlaista syyllisyyttä kun keinotekoisesta materiasta, onneksi niin :D

      Poista
  2. Osui ja upposi, tunnen itse olevani juuri tuollainen ahmed ahne ja kannan siitä jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Nyyh. Jauholaatikko on tosi kaunis kapine, mitä säilyttelet siellä? Erityisen hieno tuollainen lasiversio, olisiko kaupan tiski? Mummolassa oli vain sellainen tavallinen puuovinen. Toivottavasti salkoruusu ehtisi vielä ihmeen kaupalla kukkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, kuulostin tekstissä ihan kamalalta syyllistävältä rage-mummolta (eikös se ollut joku poikien termi!!!) vaikka kyllä itselleni kirjoitin, olen ihan samanlainen hamsteri monessa kohtaa! Nyt jauholaatikko on vielä tyhjä, sinne olen kyllä säilönyt hallaharsoja ja talvisuojaussäkkikankaita ja muuta ylimäärääräistä puutarharoinaa. Tuo mööpeli on tosiaan varmasti ollut jossain kaupassa kun siinä on nuo lasit. Yritän tsempata salkoruusua!

      Poista
  3. Kyllä on kaunis jauholaatikko ja vielä tuollainen lasiversio. Kyllä kelpaa tuollaista pitää puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, en tainnut osata arvostaa kalustetta kun sitä olin jemmaillut, tuossa se pysyy aika hyvin sateiltakin suojassa.

      Poista
  4. Hieno kaluste, oli mikä oli. Volyymit ihmetyttävät usein minuakin. Haluamme kaikkea paljon, mutta mikään määrä ei tyydytä haluamista. Sitten joudumme opiskelemaan kirjoista, miten tavarasta voisi hankkiutua eroon. Itse olen kova hamstraamaan kaikkea turhanpäiväistäkin, mutta puutarhan hankinnat ovat olleet melko kohtuullisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Volyymit ovat kyllä niin täysillä tässä maailmassa ja niin osuva oivallus tuosta tarpeesta opiskella miten hankkiutua sitten eroon kaiken maailman itse hankitusta tavarasta! Kyllähän sitä kaiken kauniin ja ihanan edessä on heikko, onneksi enemmän kyllä vanhan tavaran tai kasvien ;)

      Poista
  5. Kauniin rouhea jauholaatikko. Viisaita sanoja tuosta hamstraamisesta. Ihminen on kuin orava, joka kokoaa valtavia käpykasoja talven varalle ja unohtaa sitten autuaasti suuren osan keräämästään varastosta.
    Kuulaita syyspäiviä sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Kaikkea sitä tosiaan kertyy jemmoihin, olen nyt kerännyt ja hinnoitellut kirpparille kaappien kätköjä ja luulen että myytävää riittää moneksi viikoksi :/
      Samoin kuulaita ja ihania päiviä sinne myös!

      Poista
  6. Kaunis vitriini! Minullekin tuli jotenkin jokin vanhan kaupan vitriini tuosta mieleen?? Hamsteri löytyy täältäkin, kaikkea tekisi mieli, tunnustan olevani kasviholisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kasviholistius ei kyllä ole kauhean tuomittavaa ja sinulla onkin kaikkea ihanaa ja erikoista!!!

      Poista
  7. Hieno laari! Minä olen kukkasipulihamsteri, jos sipuleita edullisesti saan. Tulppaaneista olen siirtynyt narsisseihin ja muihin, jotka toivottavasti tulevat ylös useampana vuonna. Mjaa, no kyllä niitä tulppaaneitakin taisi tulla ostettua...hmmm... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen joka vuosi hamstrannut alelaareista, ihan muovikassikaupalla! Nyt vain taisi laikottaa, paitsi viikonloppuna vielä vähän hain täydennystä jotta saan vähän ruukkuihinkin sipulikukkia ;)

      Poista
  8. Hyvin olet ajatellut, itsekin välillä hätkähtää, kun tulee koko ajan mielitekoja milloin mihinkin. Onneksi mies vähän jarruttelee. Kaikkea ihanaa on ja kaikki pitäisi saada heti. Olen ottanut tavaksi siirtää hankintoja vähän, ja monesti järki tuleekin siinä vaiheessa mukaan. Minäkään en ole laittanut paljoa sipuleita tänä syksynä. Huomasin viime keväänä, että on tullut laitettua kaikkea sekaisin liiassa innossa. Ehkä odottelen ensi kevääseen ja teen ensin suunnitelmat olemassa olevan perusteella. Mukavaa syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten hyvä keino, olen sen itsekin huomannut toimivan! Yön jälkeen sitä on usein viisaampi ja huomaakin pärjäävänsä vallan mainiosti ilman jotain juttua. Toisinaan asia sitten jää pyörimään mieleen eikä anna rauhaa. Mulla on myös tuo sama tilanne, vähän sekavaa on tuolla puutarhassa, pitää antaa asioiden taas selkiytyä ja keväällä vähän järjestellä. Oikein mukavaa syksyä sinulle myös!

      Poista
  9. Löysin juuri blogisi ja huokailin, että onpa tämä ihana! Sinulla on niin kaunista! Tervetuloa kyläilemään minunkin blogissani! kukkaetkaali.blogspot.com Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kun kiva kuulla, tulen heti vastavierailulle!

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.