torstai 31. joulukuuta 2015

LÄMPÖÄ, VALOA JA YLÖSPÄIN NOUSEVIA AJATUKSIA

Vuoden viimeisen päivän ilotulitus kukkeimpien kärhöjeni juhlistamana. Ensimmäisenä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon'...
 sitten 'Etoile Volette'.
 Tässä loistokärhö 'Rouge Cardinal'...
ja lopuksi vielä 'Mrs Cholmondelay'. Vaikka pienikukkaiset ja kellomaiset kärhöt ovat mielestäni niitä kaikkein kauneimpia, ei näitä samettisia keskikesän isokukkaisiakaan voi vastustaa. 
Lämpöä, valoa ja ylöspäin nousevia ajatuksia tulevaan vuoteen teille jokaiselle!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

AJATUKSET KARKAILEVAT

  Ajatukset karkaavat jo kovaa vauhtia tulevaan kevääseen enkä jarruttele yhtään. Joulu saa soljua omaa tahtiaan, minä käyn läpi herkullista kokoelmaani englantilaisia ja ruotsalaisia puutarhalehtiä. Ideat tallennnan lähinnä mieleeni ja annan alitajunnan työstää niitä. Haaveilulta ja gulassikeiton haudutukselta ehdin pyöriä hetken uinuvassa puutarhassa. Käpytikka on pitänyt majaa syksystä lähtien pyhässä pihlajassamme ja kuusenkäpykeko kasvaa kasvamistaan sen juurella. 
Talvinen kasvihuone saa sydämen aina tykyttämään, koska tiedän lasihuoneen tarjoavan keväällä taas ennakoituja, ihania puutarhahetkiä, joista ilman sitä en pääsisi nauttimaan. Muurattu tiiliallas pääsee ensi kertaa käyttöön, voisin pystyttää sen takareunaan raudoitusverkkoseinämän ja istuttaa tuoksuhernettä sen juurelle.
Kerrottu valkoinen amarylis ja auringonlasku ikkunan takana antavat lupauksiaan...

perjantai 25. joulukuuta 2015

PYJAMAPÄIVÄ

Joulumyrsky laantui ja auringonlasku kultasi taivaanrannan. Vuoden virallinen pyjamapäivä soljuu verkkaiseen tahtiin. Youtubesta löytyi herkullinen BBC:n tuottama sarja The Secret History of the British Garden, parasta joulunajan viihdykettä minulle. 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

JOULU ON SAAPUNUT

Joulu on saapunut kotiin ja sydämeen. Levollista ja rauhaisaa joulua jokaiselle.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

AINA MIELESSÄ

Tuleva kevään ja kesän odotus elää jo vahvana ajatuksissa. Huomaan kaipaavani ruumiillista työskentelyä ja kokonaisvaltaisia aistikokemuksia puutarhassa. Talvisaikaan haaveille ja suunnitelmille on aikaa ja nautin siitä, mutta vaatii kärsivällisyyttä pitää puutarha-asiat pelkästään pään sisällä ilman kosketusta multaan. Silmiini osui houkutteleva tarjous liuskekivierästä ja puntaroin, tarttuisinko siihen vai en. Kasvihuoneen kulmalla kulkeva polku olisi kiva kattaa niillä. Haaveilen myös kevätatsaleoista metsäpuutarhaan ja tarhajouluruusuista sammakkolammen ja kasvihuoneen välimaastoon. Pienen puutarhavajankin olen rakentanut mielessäni jo moneen kertaan ja istuttanut köynnöshortensian sen seinustalle. Odotan hartaana tulevaa kahden viikon lomaa, aikomuksena on kahlata läpi taas kerran kaikki rakkaat englantilaiset puutarhalehdet ja antaa haaveille ja suunnitelmille lisää vauhtia.
 Puutarha tekee ihmisen onnelliseksi, talvellakin!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

SUNNUNTAIN RAUKEUTTA

 Lämmintä ja pehmoista sunnuntaita! Ulkona oleva pimeys tuntuu melkein taianomaiselta kun tietää olevansa turvassa takkatulen ja kynttilöiden loisteessa, Spotifyn soittaessa traditionaalisia joululauluja. Raukea tunnelma on tunnelmista parhain.
 Päivän valoisa hetki on kuulas ja kaunis. Viimeisenä syystyönä verkotin hedelmä- ja koristepuut ja  siivosin viime päivien myrskytuulien viskomia oksia. Pienet kartiovalkokuuset erottuvat nyt kun lehtevät kasvit ovat lakastuneet niiden ympäriltä. Puutarhan pieniä joulukuusia, tekisi mieli heittäytyä lapseksi ja koristella nämä miniatyyrikynttilöin ja pyytää  puutarhan linnut, hiiret ja jänikset pikkujoulua viettämään!
 Varjoyrtti on upea talvivihreä maanpeittäjä. Nyt kun kasvusto on asettunut metsäpuutarhaan ja alkanut pikkuhiljaa levittäytymäänkin, olen kovin kovin iloinen.
 Myös hopeatäpläpeippi on edelleen kaunis. Tämä saattaa levittäytyä puutarhassa hurjasti, mutta oma kasvustoni kasvaa karussa paikassa suurten kuusien alla, missä sen toivonkin peittävän maan.
 Vanhan pihlajan alla seisova Jeesus-patsas on saanut vähitellen patinaa pintaansa...
 ja kuusiaita kasvimaan laidalla tuuheutta. 
 Työkalunurkkaus on autio, puutarhavajaa odotellessa varastoin kaiken ylimääräisen talveksi kasvihuoneeseen. Haaveilen vajasta sekä puolilämpimästä lasikuistista päivittäin ja toivon haaveiden jonain päivänä toteutuvan. Vaja on pikkujuttu, lasiterassi vähän isompi. Joulun aikaan täyttäisin kuistin kukilla ja nauttisin sen sopivassa viileydessä niistä mahdollisimman pitkään. 
Lintujen ruokinta pitää puutarhan elossa talvisaikaankin. Siemenautomaatti ja lintulauta ovat jatkuvassa käytössä, mutta nämä Lidlin pähkinä-talipalloketjut ovat osoittautuneet huippusuosituiksi. Tänään ketjussa roikkui närhikin.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste antoi hyvän syyn ryhdistäytyä! Kuvien valitseminen vain on turkasen vaikeaa, kaikki kesäinen kun näyttää juuri nyt liian ihanalta. Koitin valita kuvia, joissa on mukana kaunis kesäinen valo. 'Purple Sensation' ukkolaukat ja vasta kukintaansa aloittavat jättipoimulehdet sopivat yhteen; tässä kohdin tuskin muistan miten inhoan väsähtäneitä jättipoimulehtiä ja miten työlästä kukintojen leikkely on! 
 Sammakkolampi ja tuoksuvat syreenit, kaunista tässäkin. Parsa kurkottaa korkeuksiin tuossa oikealla ja kasvihuoneen edustalla kukkivat 'Queen of Night' tulppaanit. Osa ojanreunan syreeneistä vain kärsii ja jouduin leikkaamaan niitä kesällä rankasti. Epäilys kohdistuu myyriin, jotka mylläävät ojanreunassa ja herkuttelevat juurilla.
 Valkoinen syreeni onneksi viihtyy paikallaan ja sen hetkellinen kukinta-aika on kuin hääkellojen soitto! Etualan tulppaanit ovat näemmä jo osuutensa hoitaneet, jättimäiset 'Mount Everest' sorjalaukat ovat vasta aloittamassa.
 Äh, tämä kuvakulma on tainnut vilahtaa täällä jo turhan monta kertaa, mutta tämä on yksi lempinäkymistäni. Nöyryyden nurkkaus (villiviinikaaren alta kulkeminen vaatii kumartumista) vetää puoleensa tuoksuvan kangasajuruohomaton vuoksi niin ihmisiä kuin pölyttäjiäkin.
 Kaksi hulvatonta ja voimakaskasvuista daamia, etelänruusuruoho ja ruusumalva. Ensimäinen on oman siemenkasvatuksen tulosta ja jälkimmäinen saatu naapurin rouvalta.
Vielä mahtuu yksi kuva... taidan rakastaa erilaisia nurkkauksia. Tässä puutarhani lippulaivaksi muodostuneet vaaleanpunaiset pioniunikot yhdessä iisoppien kanssa. Iisopista olen kasvatellut pieniä aidanteita, ne kasvavat pensasmaisen tuuheiksi ja kestävät hyvin leikkaamista. Ainut huono puoli kasvissa on ikävä tuoksu. Monta vuotta soikossa kasvanut japaninverivaahtera on jo leveä yksilö ja sen talvettamistila kasvaa vuosi vuodelta. Vielä nyt se seisoo tuossa samassa paikassa, siirrän sen varastoon vasta pysyvän pakkasjakson tultua. Loppuun täytyy vielä mainita, että antiikkilapiokokoelmani kasvoi alkuviikosta, kun löysin taas yhden kauniin yksilön kirpparilta kahden ja puolen euron hintaan. 
Kiitos Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensialle kesäisestä haasteesta!

lauantai 17. lokakuuta 2015

MIKSI TÄTÄ RAKASTAN?

 Loma teki tehtävänsä koska löysin itseni sipulilaarien liepeiltä. Puoleen hintaan olevia pusseja kertyi koriin kuitenkin ainoastaan maltilliset viisi kappaletta; 'Purple Sensation' ukkolaukkoja, joita olen lisännyt puutarhaan joka vuosi sekä kahta lajia tulppaaneja. Ukkolaukat päätyivät kevätpikkusydänten lomaan katajan alle ja 'Queen of Night' ja 'Upstar' tulppaanit etupuihan puoleisen terassin edustalle.
 Joskus hankkimani polvialusta täytti mieleni kiitollisuudella; polvet eivät ole enää kuin nuorella neidolla ja kuudenkymmenen tulppaanin sipulin kuivaan ja kovaan maahan kaivaminen kävi työstä.
 Kyykkiessäni ajatukset virtailivat puutarhan ja tarhurin suhteessa. On melko vaikeaa myöntää itselleen saatika tunnustaa julkisesti olevansa ajoittain kovin väsynyt puutarhaansa ja sen mukanaan tuomaan työmäärään. Nautinko kairatessani ranne vääränä istutuskuoppia maahan, joka voisi laadultaan olla paljon parempaa, entä lipatessani haisevaa liejuvettä sammakkolammesta ojanpientareelle? Ehkä en. Voisin vaikka mieluummin istua yläkerran uudessa nojatuolissa peiton alla ja katsoa Netflixistä Downton Abbeyn jaksoja neljä putkeen. Selkää oikoessani katselin puutarhaa kriittisin silmin, miltä tämä kaikki oikein näyttää minusta, entä josta kusta joka tulee sitä vierain silmin katsomaan?
 Hain kameran ja aloin rajailla näkymiä. Silmä löysi kauneutta punaiseksi tuleentuneista pensasmustikoista kuusiaitaa vasten. Samalla heräsi ajatus, tuon kuusiaidanhan minä olen omin käsin istuttanut pienistä metsästä haetuista taimenrääpäleistä ja nyt se jo alkaa näyttää kuusiaidalta ja antaa vähän suojaakin. 
 Vieressä tämän kesän ainoat onnistumiset kasvimaalla kukoistivat vihreän eri sävyissä, lehtikaalit eivät pettäneet tänäkään vuonna ja palkitsivat esikasvattajan vaivannäön. Mutustelin tyytyväisenä pari lehteä ja vertailin niiden makua; röpelölehtinen on miellyttävämmän makuinen kuin tumma 'Nero di Toscana'.
Puutarhanhoito on raakaa työtä eikä se ole pelkästään kauneuden kyllästämää. Jatkuvasti tajuaa tehneensä virheitä jo perustamisvaiheessa eikä virheiltä voi välttyä vaikka hommaa olisi takana jo reilu vuosikymmen. Olisiko se pelkkä nurmikko ollutkin helpompi vaihtoehto kuin laajat ja rönsyilevät istutusalueet, joita olen hartaudella luonut kaikki nämä vuodet? Ovatko nämä sekalaiset puu-, pensas- ja perennalueet edes kauniita? Kaiken lakastuessa puutarhanhoito totisesti vaatii mielikuvitusta ja uskoa, katseen nostamista ja tähyämistä taas tulevaa kevättä kohti. Kuitenkin samalla kaiken näennäisen kuoleman edessä kokee ja aistii erilaista kauneutta ja lohdullista turvaa. Luonnon kiertokulku ei pysähdy, maan alla on elämää vaikka puutarha tekee kuolemaa. Uusi kevät on edessä päin ja jos Luojani suo, saan kokea taas kaiken kauniin heräämisen ja uuden alun. Silloin viimeistään taas ymmärrän miksi tätä rakastan.

maanantai 12. lokakuuta 2015

BOTANISCHER GARTEN MUNCHEN-NYMPHENBURG

 Kesälomareissumme kotiinpaluupäivänä pääsin pikaisesti kiertämään Munchenin kasvitieteellisen puutarhan enkä olisi tänne hoksannut tulla ilman Saaripalstan Sailan viime hetken vinkkiä. Munchen ei ollut varsinainen kohteemme, joten en ollut etukäteen kartoittanut mahdollisia puutarhakohteita sieltä. Siksi olenkin vinkistä erityisen iloinen, paikka oli nimittäin kokemisen arvoinen. Miesväen mukanaolo ja lentoaikataulupaineet vähän hiersivät käyntiä, mutta ehdin kiertää suhteellinen läpikotaisin koko alueen. Kasvihuoneet olivat heti sisäänkäynnin tuntumassa, vaikuttavin oli tämä lummehuone.
 Metsäpuutarha oli alueen reunalla. Alppiruusupensaita oli paljon, keväällä varmaan tosi kaunista. Hortensiat kukkivat edelleen siellä täällä. 
 Köynnstäviä ruusuja oli paljon ja ne kiipelivät upeissa kivipergolakäytävissä.
 Ihania pikkukukkaisia, nimilaputkin olivat näkyvillä, mutten ehtinyt kuvailla niitä.
 Onneksi alueella oli kahvila ja ravintola, jonne sain miehet parkkiin. Olo oli jokseenkin absurdi, olin taas ihanassa puutarhassa, jonne en välttämättä pääse toistamiseen ja jouduin kiirehtimään alueen läpi sormi herkkänä kameran liipasimella.
 Valo oli vähän huono ja ihmiset peittivät yleisnäkymiä, mutta tein parhaani tunnelmien tallentamisessa. Siellä täällä oli todella tyylittömiä kitch-tyyppisiä ihmispatsaita, tämä suihkulähde tosin oli kaunis.
 Köynnösruusut todellakin tekivät vaikutuksen, tällaisia puutarhanäkymiä pääsee niin harvoin ihailemaan.
 Matkoilla koetut puutarhavierailut ovat melkein parasta mitä tiedän. Olo on lähes yliluonnollisen onnellinen ja tulee tunne kuin olisi Mary Salaisessa puutarhassa.
 Pallohortensiat ovat aivan ehdottomia lempihortensioitani ja näin laajana istutuksena ne olivat aivan erityisen upeita.
 Päärakennuksen edessä oli kuvauksellinen lummeallas, tässä värit eivät tee oikeutusta todellisuudelle. Altaan reunalla istui kaksi tyttöä piirtämässä, olisin tahtonut liittyä seuraan.
 Ehdoton lempialueeni oli tämä perhospuutarha.
 Alue oli uusi ja kaikki kasvit olivat perhos- ja hyönteismagneetteja. Ihana villi niittymäinen tunnelma.
 Alueen reunalle oli rakennettu kaksi hauskaa hyönteishotellia, näitä kävivät miehetkin ihailemassa.
 Puutarhassa oli iso alppikasvialue ja sen takaa löytyi lammen rannalla oleva tunnelmallinen pumppuhuone. 
 Englantilaisen maisemapuutarhan tunnelmaa, rakastan tällaisia näkymiä.
Uusintakierros olisi ollut mahtava, tuntui että kiersin koko puutarhan kuin unessa. Lähtiessä löysin vielä näin kauniin sisäänkäynnin päärakennuksen kulmasta, ihana sinisade verhosi seiniä korkeuksiin asti. Kokonaisuudessaan Munchenin kasvitieteellinen puutarha ei ollut hengästyttävän laaja, koko alue on noin 21 hehtaaria (Kew Garden on noin 132 hehtaaria). Puutarha rajautuu valtavan kokoiseen Nymphenburgin palatsin puistoon, jossa myös riittäisi nähtävää niin itse palatsissa kuin sen puiston puutarhoissakin. Jotenkin itse nautin aina kohteista, jotka kätkevät sisäänsä erilaisia tunnelmia ja intiimejä alueita ja joissa saa tuntea tekevänsä löytöjä. Isot ja laajat puistot uuvuttavat nopeasti. Täällä ei tullut sellaista oloa, ihana paikka monin tavoin. 

perjantai 9. lokakuuta 2015

LOKAKUUN MIETTEET

 Syksy on ollut kaunis, en vain ole päässyt nauttimaan siitä toivomallani tavalla. Puutarha on saanut villiintyä ja rönsyillä enkä edes muista milloin viimeksi olisin jättänyt kukkasipulien hankinnat kokonaan väliin. Niin kävi tänä vuonna, arki on vienyt mennessään liian kovalla vauhdilla. Blogi ei ole päivittynyt enkä ole käynyt vierailuilla muidenkaan omissa. 
 Kun kiire tunkeutuu arkeen, on löysättävä jostain päästä että selviää. Puutarhablogin pitäminen on ollut henkireikä, mutta nyt on tuntunut luontevalta hellittää täältä päästä. En minä täältä kokonaan poiskaan osaa lähteä, hengittelen vain hetken vähän rauhallisemmin. 
 Visuaalista tarjontaa on nykyään niin paljon täällä puutarha-aiheiden maailmassakin, ettei kaikkea ihanaa pysty ottamaan vastaan vaikka haluaisikin, saatika ehtiä kommentoimaan kaikkea näkemäänsä. Ajan hermolla olevat puutarhailmiöt ja -trendit tuntuvat hiipivän nopeasti blogeihin ja tulee tunne, olenko pudonnut kärryiltä täälläkin. Jotenkin elämän kärryillä pysyminen on riittävän hankalaa jo muutenkin tässä hektisessä maailmassa. Puutarhan suhteen haluan nostaa kädet pystyyn ja huutaa seis! 
 Ehkä tämä hiljaisuus ja toimettomuus omassa puutarhassa on ollut tarpeen. Puutarha odottaa eikä se kokonaan villiinny yhdessä syksyssä. Siellä tapahtuu koko ajan hiljaista kasvua ja kehitystä, rappeutumaakin. Uusi kevät koittaa talven levon jälkeen ja silloin kaikki saavat aloittaa taas alusta, puutarhurikin.
 Ensi viikko on syyslomaviikko ja saan viettää sen kotona perheen kanssa rauhoittuen. Mitään suunnitelmia tai paineita ei ole, ei edes puutarhan suhteen. Toivon kuitenkin saavani viimeiset siistimiset valmiiksi ennen talven tuloa. 
Vesialtaat täytyy ainakin tyhjentää, enää ei kasteluvesille ole tarvetta.
Perenna-alueita tahtoisin jaksaa kitkeä jo ensi kevättä silmällä pitäen, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Kiitos kaikille, jotka käytte lukemassa harvakseltaan rönsyäviä
 juttujani ja jaksatte jättää kommenttejakin. Pahoittelen omaa vetämättömyyttäni juuri nyt näissä hommissa... tiedän taas voimaantuvani kun muut asiat vähän helpottavat ja ehkä palaan jo tulevalla viikolla uudestaan.