tiistai 20. elokuuta 2013

ASPEGRENIN PUUTARHASSA

Helteinen heinäkuun päivä Pietarsaaressa piti sisällään Min Edenin lisäksi myös käynnin Aspegrenin puutarhassa. Edellisestä käynnistäni oli kulunut jo useampi vuosi, vaikka paikassa voisi käydä vaikka joka kesä; vastaavaa lumoa saa näiltä main hakea.
Puutarha sijaitsee Rosenlundin pappilan mailla ja se on alkujaan perustettu jo 1700-luvulla rovasti Gabriel Aspegrenin toimesta. Muurien ja aitojen suojissa kasvaa paljon erilaisia hyöty- ja koristekasveja, kiitos aktiivisen puutarhayhdistyksen.
Tunnelmallisen ansarin suojissa on kahvila-ravintola, jossa tarjottavat valmistuvat oman puutarhan sadosta.
Puutarhan keskellä kohoaa vanhan mallin mukaan uudelleen rakennettu huvimaja, joka antaa luonteen koko alueelle. Valtavan kokoiset sinisarjat sekä isot lämpöä keräävät kasvilavat, hienoja nekin.
Lavojen suojissa kasvoi runsaasti erilaisia tomaatteja, tässä joku lähes mustahedelmäinen lajike.
Tuoksuherneissä oli ihanan kuninkaalliset brittivärit.
Puutarha noudattaa säntillistä ruutujakoa ja jokaisessa ruudussa oli myös erilaisia hedelmäpuita. Miten kaunis voi hyötytarha ollakin, nuo mustakaalitkin tuossa polun reunalla.
*
Nyt muuten näytti uusimmasta Kotiliedestä löytyvän viime kesänä tehty juttu puutarhastamme! 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

MONTA AJATUSTA PUUTARHASTA

 Alppikärhö lähes ryöstäytyy loppukesästä ja rautakaaren alta kulkiessa täytyy sovitella itsensä versojen lomitse. En silti malta leikellä kasvustoa, tätä runsauttahan sitä on joutunut niin monta vuotta odottelemaan puutarhaa pikkuhiljaa luotaessa. Olen puurtanut puutarhassa noin yhdeksän vuotta. Ankea savipelto ja pöheköitynyt metsänpalanen on muovautunut vuosi kerrallaan nais- ja miestyötunteja laskematta. Ei ole eurojakaan laskettu, mutta suurella rahalla ei hommaa ole missään vaiheessa viety eteenpäin.
Puutarhasta löytyy jo melko valmiita alueita ja kasvillisuus alkaa olla monin paikoin riittävän rehevää ja runsasta. Oma silmä löytää kuitenkin jatkuvasti kohtia, joille täytyisi jotain tehdä. Työtä riittää vuosiksi eteenpäin. Tänä kesänä puutarhassa ei ole tapahtunut suuria, mutta kaikkea pientä sitäkin enemmän. Kun on rauhassa viettänyt aikaa puutarhassa, moni kasvi on löytänyt lopullisen paikkansa ja monta hyvää ideaa on syntynyt. On ollut aikaa tarkastella kasviyhdistelmiä ja todeta, mikä toimii ja mikä ei. Vaaleanpunainen kellopeippi ja sinipallo-ohdake toimivat.
Kasvimaa on tuottanut ensimmäistä kertaa runsasta ja laadukasta satoa. Nämä salkopavut ovat nyt parhaimmillaan. Satoa korjatessa mielen täyttää kiitollisuus. Puutarhan tuomaa mielihyvää on mahdotonta kuvailla. Puutarhassa aistit vain avautuvat ja sitä sulautuu osaksi ympäröivää luontoa. Ruumiin työskennellessä mieli rauhoittuu, ilma kulkee keuhkoihin vapaasti ja onnentunne on se päällimmäisin. Huolet jäävät taka-alalle eikä menneitä tai tulevia tarvitse miettiä. Tänään tosin olen miettinyt, rohkenisinkohan ensi vuonna osallistua Avoimet puutarhat -päivään avaamalla puutarhani mahdollisille vieraille. 

tiistai 13. elokuuta 2013

VALKOISIA KUKKIA JA VILLIKKOTYTTÖ

Viimeisistä seulanpääkivistä valmistui vielä pieni istuskelupatio metsäpuutarhan ja kasvimaan väliin. Paikka onkin puutarhan tunnelmallisin. Iso kivi tontin rajalla on turvallinen tausta ja istuskeluryhmän ylle kaartuvat pihlajan oksat luovat suojaisan katon. Lisäksi paikalta aukeaa puutarhanäkymä kolmeen eri suuntaan ja vielä avarille peltolakeuksillekin. Istuinryhmän viereinen pensas on pikkujasmike ja toisella puolella on kasvamassa pallohortensia, iso kuunliljapehko sekä tuoksuköynnöskuusama. Virittelin rautalangat tuoksuköynnöskuusaman vierestä kolmena säikeenä kiven yli, jotta köynnös saa tukea kasvaessaan.
Pitkästä aikaa olen tehnyt myös ilmaisia roskalavalöytöjä. Kaksi upeaa, poisheitettyä puulaatikkoa koristavat nyt puutarhaa. Pieni kääpiöpaju tarttui mukaan alesta kolmella eurolla, melkein ilmainen sekin. Talvetettavat ruukkukasvit lisääntyvät vuosi vuodelta, tarvitsen pian talvipuutarhan!
Valkoiset kukat ovat elokuisen vehreän puutarhan kauneimpia somistajia. Pallohortensioiden, mustilanhoretensian ja melkein kukkivien syyshortensioiden lisäksi lumikärhö raikastaa muutoin jo syksyn sävyihin hiipivää puutarhaa.
Somin kaikista on kuitenkin vauvaprinsessa Siiri. Tässä muutaman illan takainen kuva, jossa villikkotyttö koki elämänsä ensimmäisen hetken takkatulen ääressä; elämä on yhtä seikkailua, yritän pitää sen itsekin mielessä!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

ELOKUU ON HIENO KUU

 
 Elokuussa puutarhan tunnelma muuttuu. Tuleentunut vilja sävyttää maisemaa, tuoksut ovat erilaisia ja myöhäiskesän kukkijat ovat kauneimmillaan. Villiviinin rennot versot riippuvat viehkosti alas rautakaarta ja pallohortensian kukinnot ovat uhkeina.
 Mustilanhortensia kukkii myös kauniisti. Kasvihuoneen ympärille muodostuvat istutukset ovat vielä pahasti kesken, mutta yritän olla hötkyilemättä. Ajatukset muhivat päässä koko ajan ja odotan niiden jalostumista. Kun suunnitelmat sitten kirkastuvat, ei toteutus vie kuin hetken.
Tuoksumiekkaliljat kasvattavat lehtiä mutta nupuista ei vielä ole tietoa. Toisaalta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa, todellakin, eihän puutarhakausi ole vielä päättymässä vaikka kesäloma loppuukin. Oikeastaan nautin syksyisistä pihapuuhista, silloin katse suunnataan jo uuteen kevääseen ja tehdään sille valmisteluja. 
 Pelargonitkin ovat parhaimmillaan näin loppukesästä. Nyt lähes jokainen kukkii ja muutama päivä sitten löysin vielä ihanan jalopelargonilisän kokoelmaan eurolla. Muutamia muitakin huippuedullisia muutaman euron alehankintoja olen tehnyt, muun muassa yhden jalohortensian, jonka aion talvettaa varastossa, pienikukkaisen 'My Angel' kärhön, tuoksuköynnöskuusaman, hempeänkeltaisen 'New Moon' tarhakulleron, himalajanesikon ja hopeasyysvuokon.
Kasvustot ovat rehevöityneet monin paikoin. Tämäkin kuusten alla oleva metsäpuutarhan nurkkaus on viimeinkin runsas ja vihreä. Puutarha opettaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, joka ei aina ole vahvin puoleni. Onneksi elämän realiteetit asettavat raamit tähänkin hommaan, kaikkea ei voi saada eikä ainakaan heti. Nyt ajatuksissa muhii idea yhden hengen huvimajasta, sellaisesta hiljentymismajasta metsäpuutarhan siimeksessä. Kuusikulmainen, kapea ja korkea, harjakattoinen, muutamalla ikkunalla varustettu, yhden korituolin ja jalkarahin mentävä kappeli, jossa voisi kynttilöiden loisteessa huopaan kääriytyneenä lueskella kaikessa rauhassa. Suunnitelmalle on jo periaatteessa näytetty vihreää valoa, mutta toteutus ei ole vielä tämän kesän juttu. Prototyyppinä tosin on valmistumassa hieman samankaltainen linnunpönttö! Nyt Avoimiin puutarhoihin, muutama mielenkiintoinen on tässä 
aivan lähellä. 

lauantai 3. elokuuta 2013

OMASTA MAASTA

 Vihdoinkin tomaattisato on alkanut kypsyä. Maukkaimpia ovat pienet tummat 'Black Cherry' kirsikkatomaatit.
 Talvisen kuustenkaadon myötä kasvimaan valo on lisääntynyt huimasti ja se näkyy nyt aikaisempia vuosia rehevämpänä kasvuna. Tuoksuherneet tuovat kasvimaalle pikantin säväyksen romantiikkaa.
 Keltaisesta kesäkurpitsasta on tulossa hyvä sato, kasvissosekeittoa odotettavissa.
 Pensasmustikkoja on saanut poimia suuhun jo mukavasti, pakkaseen on säilötty mustikat metsän kautta. Taustalla kohoaa tummat salkopavut, jotka vasta kukkivat. Ehtiiköhän sato kypsyä?
Loppuun kuva juuri valmistuneesta työkaluseinämästä. Pala raudoitusverkkoa, puurimat seinän ja verkon väliin ja kiinitys, se on siinä. Ensi viikolla kutsuu jälleen työ, mutta vielä on kaksi kokonaista puuhastelupäivää tiedossa. Puutarhaflow on löytynyt, joten ei muuta kuin lisää multaa kynsien alle!