tiistai 16. heinäkuuta 2013

KESÄ JATKUU KUKKIEN

Pehmeän vaaleanpunaiset pioniunikot ovat alkaneet kukkia siellä täällä puutarhaa. Kaveriksi kelpaavat kauniisti iisopit ja tässä tapauksessa mös kirkkaankeltaiset syyspäivänhatut.
Tässä taas söpöstellään koreakärsämöiden kanssa.
 Joukosta löytyy myös tumma kaunotar, joka vasta availee sulojaan. Ylivalottunut kuva ei tosin tee tälle unikolle nyt oikeutta. Näitä odottelen lisää avautuvaksi.
 Metsäpuutarhan kostessa varjossa valkoinen särkynytsydän kukkii vasta nyt, mikä on ehdottoman ihana asia.
Aitaprojekti etenee omalla painollaan, maalausta olisi vielä hieman jäljellä. Liuskavaleangervot nostelevat korkeuksiin jos ei nyt ihan mammuttimaisia lehtiään niin ainakin melkein. Tämä kasvi sopii hyvin metsäpuutarhaan.
 Japaninverivaahtera on kesän aikana kasvanut kokoa huimasti, kauankohan se mahtaa viihtyä soikossaan? Taustalla tuoksumiekkaliljojen pystyjä lehtiä, nupuista ei ole vielä tietoa, odotan innolla näitäkin.
Nyt on käynyt kuulkaas myös niin, että ruusut ovat löytäneet minut. Kuin varkain taimialesta löytyi tämä karmiininpunaisena kukkiva kanadalainen pilariruusu 'John Cabot'. Istutin sen köynnöskaaren kupeeseen ja toivon, että se tulevina kesinä oikeasti kohoaa kohti taivasta. Samalle alueelle istutin myös haaveissa olleen neilikkaruusun, lajikkeeltaan 'Pink Grootendorst'. Monta ihanuutta olisi ollut vielä tarjolla ja erityisesti kirjoapteekkarinruusu 'Rosa Mundi' jäi kaivelemaan mieltä. No pääasia on, että löysin pensasruusuille soveltuvan osion puutarhasta; alue, joka ei oikeastaan ole tähän asti ollut muuta kuin läpikulkupaikka. Ruusukokoelmaa ehtii kyllä kartuttaa. 
Kuin vahingossa olin jo vuosia sitten istuttanut samaiselle alueelle juhannusruuja, jotka muuten kukkivat edelleen. Huomenna onkin tiedossa melko mukava ja jännä päivä. Pääsen vieraaksi ihanaan puutarhaan, ehkä siitä tuonnempana. Mukavaa viikkoa, nauttikaa puutarhoistanne!

17 kommenttia:

  1. Pioniunikot ovat niin valloittavia. Hitsit meillä on pussukoita vaikka kuinka siemenlaatikossa - mutta jäivät kylvämättä keväällä - harmistus =)

    VastaaPoista
  2. Ihanan värinen tuo vaaleanpunainen unikko. Siemeniä syksyllä?

    Ruusut ovat kyllä aivan ihania kasvatettavia.

    VastaaPoista
  3. Kaunista. Ihastuttavia väriharmonioita. Komeita pioniunikoita, minulla ne ovat vasta nupulla. Erikoiseen aikaan sinulla kukkivat särkynytsydän ja juhannusruusu, suloista.

    VastaaPoista
  4. Onpa suloinen yhdistelmä tuo unikko ja kärsämöt! Kivat yllätykset nuo kukkien myöhäiset kukinnat, onkin ihan fiksua istuttaa osa samoista kasveista varjoon mitä kasvaa auringossakin, jos ne vain sitä kestävät, niin niistä saa nauttia pidempään. Ruusualue kuulostaa ihanalta :-)

    VastaaPoista
  5. Suloiset nuo vaalenpunaiset pioniunikot. Valkoinen särkynytsydän on kyllä ihanuus. Japaninvaahtera näyttää tosi tuuhealta ja hyvinvoivalta, tykkää mitä ilmeisimmin kovin paikastaan.

    VastaaPoista
  6. Pioniunikko! Sellaisesta en ole aiemmin kuullutkaan, mutta siinä yhdistyy kaksi lempikukkaani!!! Aivan ihana samoin kuin tuo sinun Japaninvaahterasikin.

    VastaaPoista
  7. Ihanan romanttinen yhdistelmä pioniunikko ja kärsämöt! Tykkään! :) Aidasta tulee kaunis!

    VastaaPoista
  8. Niin se ruusukuume leviää;)
    Ihania nuo vaaleanpunaiset unikot, meillä vasta odotellaan niitä...

    VastaaPoista
  9. Tykkään iisopeista ja kerratut unikot ovat kaunistus ! ihanan romanttista muutenkin ! olen kanssa harkinnut liuskavaleangervojen hankkimista varjopenkkiin, nyt siinä on kuunliljoja liikaa ja ne on aika tylsiä.

    VastaaPoista
  10. Jori - unikot tuovat kaivattua hehkua monen muun kukinnan jo ehdyttyä.

    Pirkko -kiitos!

    Kardemumma - joo, kerään siemenet talteen syksyllä. Jos haluat, voi lähettää pienen satsin postissa, laita meiliä.

    Cheri - itsekin ihmettelen kukinta-aikaa, se on tuo puolivarjoinen kasvupaikka.

    Saila - kauan mun pitikin lämmitellä itseäni ruusuinnostukselle!

    Pivi - kiitos, ihmeellistä tosiaan, miten tuo japaninvaahtera viihtyy pikku soikossaan.

    Krisse - eikös olekin veikeää, kukka on ihanan pörheä, ihan pionimainen.

    Tiina - hempeät sävyt eivät petä!

    Pioni - äläs muuta sano!

    Sari - iisoppi on mustakin ihastuttava, tuoksu tosin ei ole mieleeni. Se sopii hyvin ruusujenkin kanssa, pitäisiköhän kirvatkin loitolla?

    VastaaPoista
  11. Ihana, ihana japaninvaahtera. Hankintalistalle heti.

    VastaaPoista
  12. Niin kauniita kuvia! Ruusualueesta haaveilen minäkin.

    VastaaPoista
  13. Japaninverivaahtera on kaunis. Miten olet talvettanut sen?

    VastaaPoista
  14. Kruunu Vuokko - japaninvaahterat ovat kauniita.

    Minna - kiitos!

    Katja - pikkupuu on tosiaan talvehtinut soikossaan jo useamman talven, paikkana valoisa ja viileä varasto. Keväisin se tekee lehdet jo melko varhain varaston valossa ja joudun sitten vähän varomaan, etteivät lehdet palellu ulkona. Kasvihuone on ollut hyvä paikka aloitella ulkona aikaisin keväällä.

    VastaaPoista
  15. Kruunu Vuokko - japaninvaahterat ovat kauniita.

    Minna - kiitos!

    Katja - pikkupuu on tosiaan talvehtinut soikossaan jo useamman talven, paikkana valoisa ja viileä varasto. Keväisin se tekee lehdet jo melko varhain varaston valossa ja joudun sitten vähän varomaan, etteivät lehdet palellu ulkona. Kasvihuone on ollut hyvä paikka aloitella ulkona aikaisin keväällä.

    VastaaPoista
  16. Minäkinnkylvin suoraan kasvupaikalle tummia unikkoja - ja itse asiassa viittä muutakin kerrottua unokkoa. Tälläkään kertaa ne eivät selvinneet kamppailussa muun kasvillisuuden kanssa. Muutama tumma unikko näytti selvinneen. Pitää palata taimikasvatukseen tai ruukkukylvöön ensi vuonna. Tummien unikoiden meri olisi hieno.

    VastaaPoista
  17. Hei täällä toinen (myöhäinen) ruusuintoilija! Tulee vissiin iän myötä tämäkin hulluus :) Hipelsin läpi kaikki ruusupuskat taimistolla mutten löytänyt mitään, jotenkin vaikeaa niiden kanssa puljaaminen. Neilikkaruusut on aivan ihania minustakin, hyvä kun ostit!! Nyt se Mundi kotiuttamaan sieltä vielä...

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.