keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

PENTU TULI TALOON

Uusi pentukisu on laittanut vauhtia rattaisiin. Lapsenvahtivuoro iskee vähän väliä, kun vauhti yltyy sisätiloissa liian kovaksi. Ulkona on hyvä päästellä höyryjä valvovan silmän alla. Huh sentään, miten ihmis- ja eläinlapset jaksavat touhottaa, ei meinaa vanha pysyä perässä. Samurai on samaa mieltä ja vetäytyy mieluummin lekottelemaan omiin piilopaikkoihinsa.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

KUUMIEN PÄIVIEN ILOT

 Kuumaa kuumaa. Puutarha alkaa kuivua harmillisesti eivätkä helteet sovi ainakaan tämän puutarhurin ruumiinrakenteelle. Puutarhavierailut herättivät innon taas omankin puutarhan tekemiseen, mutta kroppa ei kerta kaikkiaan kestä työskentelyä tässä kuumuudessa. Lisäksi hirvittävä niska-päänsärky on ollut kiusana jo kolmatta päivää. Ainoaksi työksi onkin jäänyt veden kanto ruukkukasveille sekä kasvihuoneeseen. On minulla kyllä monta uutta ideaa ja aionkin laittaa tuulemaan tulevalla viikolla ennen töihin paluuta. Pelargonit nauttivat lämmöstä ja ilahduttavat kauniilla kukinnoillaan. 
 Viime vuonna istuttamat kärhöt ovat talvehtineet hyvin. Tämä pylväsvalaisinta rautalangan avittamana kiipeilevä pienikukkainen viinikärhö 'Venosa Violacea' on erityisen kaunis.
Melonikokeilun tuloksena kasvihuoneessa kypsyy kolme hassun hauskaa palleroista ja viiniköynnöksessä on kokonaiset kaksi rypäleen raakiletta!
Kuumien päivien iloja on hartaudella tehty kesäruoka terassilla varjon alla nautittuna. Perunaa, sipulia, hernettä, kesäkurpitsaa, yrttejä, kurkkua ja tomaattia voi nauttia oman maan tuotantona. Tässä parin päivän takainen hampurilaislounas omatekoisilla pihveillä, sämpylöillä ja kastikkeella. Jostain syystä ruoanlaittokin on kesällä hauskempaa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

NINAN EDENISSÄ

Puutarhavierailut jatkuvat. Eilen pistäydyin toisessa paratiisissa, Min Eden-blogisti Ninan ihanassa puutarhassa. Ihania näkymiä ja paljon paljon hauskoja ja nerokkaita yksityiskohtia.
Puutarhasta näki, että sitä on tehty rakkaudella. Nämä valtoimenaan kasvavat pioniunikot olivat erityisen ihastuttavia ja peltiämpärin sininen sävy oli prikulleen oikea väripari unikoille ja korallikeijunkukille.
Taiteellisuus ja omin käsin luodut elementit tekivät tästä puutarhasta erityislaatuisen. Sain Ninan puutarhasta hurjan paljon inspiraatiota, kuten Paulankin puutarhasta ja hetken kadoksissa ollut into oman puutarhan laittoon tuntuu heränneen jälleen näiden vierailujen myötä.
Puutarhan perällä oleva kompostialue oli sekin lumoava pikkuinen soppi. Käytännöllisyyden ja kauneuden yhdistäminen vetoaa minuun aina ja ehkä sen vuoksi ihastuin erityisesti tähän alueeseen.
Päällimmäisenä ajatuksena nousi, että minun täytyy itsekin heittäytyä rohkeammin uusien puutarhaideoiden vietäväksi. Huomaan viime aikoina luoneeni puutarhaa turhan sovinnaisesti ja unohtaneeni, että suurimman ilon puutarhasta saan, kun lähden toteuttamaan niitä hulvattomampiakin ideoita. Ninan puutarhasta ei iloa ja hulvattomuutta puuttunut.
Puutarhassakin kokonaisuus syntyy pienistä yksityiskohdista ja toisaalta pienille yksityiskohdille on osattava luoda toimivat raamit, joissa on sopivassa suhteessa villejä ja hallittuja elementtejä. Tässä puutarhassa oli tätä kaikkea. 
Kiitokset Nina puutarhasi avaamisesta, innoitit minua kovasti ja tulen mielelläni joskus uudelleenkin ihastelemaan upeaa Edeniäsi!

torstai 18. heinäkuuta 2013

VIELÄ MUUTAMA TUNNELMAPALA

En voi olla laittamatta vielä muutamaa kuvaa Paulan puutarhasta. Tämä vanhoista pulloista ja pullolaatikoista koostuva asetelma oli erityisen hieno ja pensaiden lomasta siilautuva ilta-aurinko sai lasin hohtamaan maagisesti. Pehmeä olkikate ja vanhat ruostuneet kottikärryt, no, ei tämä näky selittelyjä kaipaa.
Hieno oli myös tämä kookas koristemuna pikkutalvioiden keskellä. Pikkutalvio kasvoi puiden ja pensaiden juurella laajana mattona, yksi kauneimmista varjoisamman paikan maanpeittäjistä.
Ja lopuksi vielä yksi seinäasetelma; näihin ihastuin erityisesti. Menee varmasti muutama päivä vierailua sulatellen, silmä löysi niin paljon kaikkea kaunista. Ehkä suurin elämys oli oikeasti kokea ja nähdä elinvoimainen ja vihreä puutarha, jossa ei ole ollenkaan nurmikkoa. Lisäksi pieneen tilaan oli saatu mahtumaan niin paljon erilaisia rakenteita. Puutarhassa kulkiessaan tuli tunne, että oma puutarhammehan on pelkkää nurmikenttää ja sinnehän mahtuu vielä vaikka mitä. Ei muuta kuin uusia istutusalueita valtaamaan ja lisää rakenteita suunnittelemaan, lapio on onneksi lempityökaluni!

PAULAN PARATIISISSA


Pääsin vieraaksi Paula Ritanen-Närhen ja hänen miehensä puutarhailtaan; puutarhaan, joka ihan oikeasti oli melkein paratiisi. En koskaan aikaisemmin ole käynyt puutarhassa, johon ihan oikeasti sukelletaan sisään. Kasvit ja rakennelmat muodostivat puutarhaan lattian, seinät ja katon ja pienuudestaan huolimatta tila tuntui suurelta. Ihmeellistä ja upeaa. 
Puutarhassa liikkuessaan oli pysähdyttävä vähintään metrin välein ihastelemaan erilaisia kasvien lomassa pilkistäviä asetelmia ja esineitä.
Kärhöt ja muut köynnökset kiipeilivät kohti korkeuksia erilaisia köynnöstukia ja -kaaria pitkin, ympäri paviljonkia, pergolaa ja lasiterassia. Kutsuvia levähdyspaikkoja löytyi puutarhan kokoon nähden yltäkylläisen monta.
Soikoissa kasvoi vesikasveja ja yhdessä astiassa asui jopa sammakko.
Luovuus ja huumori oli päästetty valloilleen ja sama välitön rentous välittyi isäntäparistakin. Etualalla keimaileva polvi kuuluu ihan oikealle mallinukelle.
Lasiterassin lämmössä tuoksuivat liljat huumavasti; tästä lähtien tuoksu vie minut Paulan paratiisin tunnelmaan.
Sekä käytössä että jo koristeena eläkepäiviään viettävät työkalut somistivat seinustaa ritirinnan.
Samaan tapaan seinustalle oli järjestetty myös erilaisia metallisoikkoja ja muita puutarha-astioita, hurjan kaunista ja käytännöllistä.
Etupihan puolelle oli luotu uskomattoman runsas ja monimuotoinen potager; miksi hyötykasvien pitäisi tosiaankaan aina tyytyä pihan perimmäiseen nurkkaan?
Suuri vanha kuusi loi puutarhaan hämyistä ja suojaisaa tunnelmaa. Ihastuttavat hortensiat ryöppysivät ruukuistaan ja erilaiset kiveykset johdattivat kulkua tilasta toiseen.
Pyöreä kasvihuone oli nimeltään pelargonihuone, emännän ehdoton lempipaikka. Kutimet lattialla oli hauska yksityiskohta, asia joka ei kuulunut joukkoon. Meidän vieraiden tehtävänä oli löytää puutarhasta tämä puutarhaan kuulumaton asia ja palkintona oli Paulan kirja, Paratiisi takapihalla, isäntäväen omistuskirjoituksella varustettuna tietenkin. 
Kameraan taltioitui kymmeniä kuvia ja ilta oli ikimuistoinen. Kiitokset Paulalle ja Sepolle puutarhaillasta. Puutarhanne, tarinat sen vaiheista, ihanan herkulliset tarjoilut ja lämmin vieraanvaraisuutenne jäävät iloisina muistoina sydämeen.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

KESÄ JATKUU KUKKIEN

Pehmeän vaaleanpunaiset pioniunikot ovat alkaneet kukkia siellä täällä puutarhaa. Kaveriksi kelpaavat kauniisti iisopit ja tässä tapauksessa mös kirkkaankeltaiset syyspäivänhatut.
Tässä taas söpöstellään koreakärsämöiden kanssa.
 Joukosta löytyy myös tumma kaunotar, joka vasta availee sulojaan. Ylivalottunut kuva ei tosin tee tälle unikolle nyt oikeutta. Näitä odottelen lisää avautuvaksi.
 Metsäpuutarhan kostessa varjossa valkoinen särkynytsydän kukkii vasta nyt, mikä on ehdottoman ihana asia.
Aitaprojekti etenee omalla painollaan, maalausta olisi vielä hieman jäljellä. Liuskavaleangervot nostelevat korkeuksiin jos ei nyt ihan mammuttimaisia lehtiään niin ainakin melkein. Tämä kasvi sopii hyvin metsäpuutarhaan.
 Japaninverivaahtera on kesän aikana kasvanut kokoa huimasti, kauankohan se mahtaa viihtyä soikossaan? Taustalla tuoksumiekkaliljojen pystyjä lehtiä, nupuista ei ole vielä tietoa, odotan innolla näitäkin.
Nyt on käynyt kuulkaas myös niin, että ruusut ovat löytäneet minut. Kuin varkain taimialesta löytyi tämä karmiininpunaisena kukkiva kanadalainen pilariruusu 'John Cabot'. Istutin sen köynnöskaaren kupeeseen ja toivon, että se tulevina kesinä oikeasti kohoaa kohti taivasta. Samalle alueelle istutin myös haaveissa olleen neilikkaruusun, lajikkeeltaan 'Pink Grootendorst'. Monta ihanuutta olisi ollut vielä tarjolla ja erityisesti kirjoapteekkarinruusu 'Rosa Mundi' jäi kaivelemaan mieltä. No pääasia on, että löysin pensasruusuille soveltuvan osion puutarhasta; alue, joka ei oikeastaan ole tähän asti ollut muuta kuin läpikulkupaikka. Ruusukokoelmaa ehtii kyllä kartuttaa. 
Kuin vahingossa olin jo vuosia sitten istuttanut samaiselle alueelle juhannusruuja, jotka muuten kukkivat edelleen. Huomenna onkin tiedossa melko mukava ja jännä päivä. Pääsen vieraaksi ihanaan puutarhaan, ehkä siitä tuonnempana. Mukavaa viikkoa, nauttikaa puutarhoistanne!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

HUUMAAVA SEKAMELSKA

 Perennapenkeissä vietetään hulvatonta keskikesän juhlaa. Asu on vapaa eikä turhista muodollisuuksista muutenkaan välitetä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Tässä pioni 'Dr. Alexander Fleming' seuranaan 'Johnson's Blue' loistokurjenpolvet ja valkoiset lehtosinilatvat. 
 Juurakosta kasvattamani yksi ainut kasvuun päässyt sinipiikkiputki samaisten loistokurjenpolvien seurassa. Olin jo unohtanut viimekesäisen pikkutaimen, kunnes piikikkäät kukinnot nousivat yläilmoihin.
 Samaa rönsyävää sekamelskaa toisesta kuvakulmasta. Taustalla ritarinkannukset valmistautuvat avaamaaan kukintonsa ja etualalla peurankellot, jotka ovat tänä vuonna normaalista aikataulustaan selvästi myöhässä. Vasemmalla erottuvat myös sinipallo-ohdakkeet, jotka ovat omaa siementaimituotantoa. 
 Vaikka oma siementaimiansiolistani ei olekaan kovin vaikuttava, olen onnistunut vielä ainakin yhden himoitsemani lajin kanssa. Etelänruusuruoho kukkii ensimmäistä kertaa ja olen vilpittömän rakastunut sen kauniiseen kukintoon. Siirsin vieruskasviksi vaaleakukkaista tädykettä, 'Karl Rosenfield' pionin ja juuri hankkimaani ihanan pinkkiä jalokurjenpolvi 'Patriciaa'. Jotain korkeaa kaipaan kuolleen luumupuun tilalle, harkinnassa pieni koristeomena- tai kirsikkapuu, ehkä myös pieni kartiovalkokuusi. 
 Viime kesän ale-ostos, kellokärhö saa sydämen väpättämään herkällä kauneudellaan. Kasvutapa on perennamaisen matala ja tueksi riittävät viereiset kuunliljat.
Sadevedenkeruupaikan nurkalta avautuu näkymä kohti kasvihuonetta. Alppikärhöt kiipeilevät rautakaaressa eivätkä valitettavasti päässeet kukkimaan tänä vuonna. Katolta pudonneet lumet liiskasivat rautakaaren ja jouduin alasleikkaamaan kärhöt, jotta pääsin muotoilemaan kaaren uudelleen. Etualalla kukkii pioni 'Krinkled White'.
Punatähtiputki 'Lars' taustanaan Sailalta saatu heleän vihreä palmusaramätäs, kauniita yhdessä. 
Pikkujasmikkeet kukkivat ja levittävät ympärilleen ihanan mansikkaista tuoksuaan. Kauniisti kukkiva, kiitollinen pikkupensas, jota oikeastaan pitäisi istutella puutarhan muihinkin osiin.
Ja koska kukkijoita on nyt joka puolella, sallittakoon palstatilaa myös 'Nora Barlow' akileijalle. Siementaimia löytyy hurjasti emokasvin juurelta.
Tässä jo aikaisemmin esittäytynyt loistokurjenpolvi taustanaan pioni 'Bowl of Beauty'. 
Sama hulvaton meno on päällä myös katajan ympäryspenkissä. Pionien lisäksi oman siementaimituotannon ensimmäiset onnistuneet perennat eli koreakärsämöt sekä nuppujaan availevat pioniunikot, valkoiset kurjenkellot sekä tädyke 'Nana Blauteppich'. Lyhtypylvästä pitkin rautalankoihin tukeutuen kasvaa vastaistutettu vuorikärhö 'Rubens'.
Tässä vielä samaiset kukkijat lähietäisyydeltä. Huh, tulipas pitkä pläjäys. Alennusmyynnit houkuttavat ja eilen hankin tuoksumataraa metsäpuutarhan polkuja reunustamaan tarjouksella ota 3 maksa 2. Lisäksi löysin sitä ihanaa 'Patricia' jalokurjenpolvea ja toista pikkuista punakukkaista 'Southcombe Double' kurjenpolvea. Sateisen päivän iloksi taidan lähteä tarkistamaan vielä alennetut pensasruusuvalikoimat, tarjolla oli ranskanruusuja ja ties mitä muita ihanuuksia, palaan asiaan!