tiistai 14. toukokuuta 2013

KEVÄÄN KIIVAUS

Toukokuussa työssäkäynti on yhtä tuskaa, en kestäisi olla hetkeäkään poissa omalta pihamaalta. Tänään heti kotiin päästyäni hyppäsin pyörän selästä auton rattiin ja suuntasin Mustasaaressa sijaitsevalle Sainion taimistolle. Olen kiivaasti perannut metsäpuutarhaa, jossa viheliäinen maahumala on ollut vähällä saada ylivallan. Metsäpuutarhaan haluan lehtomaisia kasveja ja jo alusta saakka olen nähnyt silmissäni siellä kasvavan keväisen valkovuokkomeren. Sainion taimisto on mitä mainioin paikka ja aivoitukseni osui oikeaan tälläkin kertaa; myynnissä oli sitä mitä meninkin hakemaan. Nyt valkovuokot on istutettu, sade hellii puutarhaa ja olen jälleen kerran onnesta soikeana.
Pakollisena hankintana ostin uuden syyshortensian kuolleen tilalle ja samalla tutkailin tarkasti muunkin pensasvalikoiman. Pysähtyessäni pienten kukkivien jalo-onnenpensaiden kohdalle päätös oli heti selvä. Ihailin onnenpensaita helmikuisessa Englannissa jo muutama vuosi sitten, mutta en ollut ennen tätä päivää ymmärtänyt haluta sellaista omaan puutarhaani. Rakkaus keltaiseen tuntuu kasvavan koko ajan ja nuo pienet nuokkuvat kellomaiset kukat ovat erityisen kauniita. Lisäksi tähän vuodenaikaan ei voi olla tarpeeksi kukkijoita, joten jos joku pensas kukkii ennen lehtien tuloa, on sillä paikka puutarhassa. Näsiä on kai seuraava hankinta.
Lisää keltaista on luvassa. Tämä ei voi olla mikään muu kuin jo toissa syksynä maahan kaivamani keltainen keisarinpikarililja, joka ei antanut kuulua itsestään mitään viime keväänä. Olen tästäkin melkein sekaisin ja odotan malttamattomana kukintaa.
Kasvimaalla on kylvettynä nyt porkkanaa, punasipulia, lehtikaalta, salaattia ja tilliä. Ruohosipulirivi kasvaa komeana, täytyykin aloittaa käyttö heti iltapalaruisleivän päällä.
Riippumattojen maailma pyysi mukaan uusien mallien testaajaksi. Valitsin kahdenmentävän mallin, jonka  asensimme viikonloppuna koivujen väliin. Muutaman päivän sisällä lehdetkin ovat puhjenneet ja somistavat makoilijan näkymää. Nyt on vain aika kortilla pilvien katseluun, multa ja sieltä nousevat kasvit saavat kaiken huomion.

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Täälläkin tuntuu kaikki kasvavan sitä tahtia, että pitää päivittäin niitä tarkkailla, ettei menetä mitään ;)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti saat kauniin valkovuokkomeren. Täällä etelässä vuokot leviävät itsestään metsästä pihamaalle.
    Näin kerran erään talon pihassa valtavan suuren kukkivan onnenpensaan, se oli oikeastaan puu. Kun kuulin että talo oli myytävänä, suunnittelin sen ostoa, ihan vain sen puun takia :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa :-) Eiköhän valkovuokko pärjäile hyvin maahumalan kanssa, noilla on niin ihana paksu juurimukula joka kerää voimia seuraavaan vuoteen niin että vuokko tulee vaikka läpi harmaan kiven ja maahumalan :-)
    Sainio on mainio!
    Onnenpensasta en minäkään ole hankkinut... vielä! Näsiä on, mutta se ei kukkinut tänäkään keväänä. Nyt annoin sille vähän lannoitetta kun se vaikuttaa aina kovin kalpealehtiseltä.
    Kuule kyllä tuo erehdyttävästi näyttää keisarinpikarililjalta ja nimenomaan keltaiselta, kun varsi ei yhtään punerra! Mahtavaa!
    Minäkin sain riippumaton testaukseen, tai riipputuolin, mutta en ole ehtinyt sitä vielä asentaa. Täytyy korjata asia mitä pikimmin.
    Onnellisia iltoja puutarhassa!

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että sait valkovuokkoja! Vaikka olisi ihan mieluusti niitä lähettänyt täältä :)

    Hyvä hankinta tuo Onnenpensas, se on ihana. Pitää olla näitä aikaisia pensaita :)

    VastaaPoista
  5. Ja toukokuussa on yleensä töiden lisäksi vielä vaikka mitä menoja...
    Meillä vastaava riippumatto vielä odottaa ripustusta, ehkä ensi viikonloppuna:)

    VastaaPoista
  6. Hih, meillä alkukesän herkkua on pillisipuli ruisleivän päällä. Pitäisköhän kipaista hakemassa. Hienot on ruohosipulirivit kyllä.

    VastaaPoista
  7. Kukkahattuneiti - nyt ei tosiaankaan haluaisi hukata hetkeäkään, kaikki päivät kuluvat pihalla kunhan muilta töiltä ehtii.

    Cheri - :) onnenpensaspuu olisi ollut kyllä oiva syy talonostoon, ymmärrän sinua täysin! Täällä ei valkovuokko ole kovin yleinen luonnossa, mutta onneksi sain vihdoin pari taimea. olisi kyllä ihana saada se leviämään metsäpuutarhaan.

    Saila - ehkä se pärjäisi. Maahumala vain tuntuu kuristavan muut kasvit maanpäällisillä osillaan kietoutuessaan joka paikkaan enkä halua siitä vitsausta. Voi olla, että lopullisesti siitä on mahdotonta päästä eroon, yritän siis ainakin taltuttaa sen voimaa. Keisarinpikarililja olikin se sinulta saatu sipuli, hienoa kun se päätti kuitenkin nousta!

    Sametti Hortensia - voi, toisiaan, sinähän lupasit niitä lähettää, kiitos vain! No jos nuo kaksi ostamaani kotiutuvat, saan minäkin tulevina vuosina nauttia valkovuokkomerestä.

    Pioni - äläpäs muuta sano, aika harmillisen ärsyttävää! Me testasimme jo riippumattoa kaksistaan,hyvin näytti toimivan!

    Saga - nam, hain tänäkin iltana uuden tuppaan, niin hyvältä yhdistelmä maistui!

    VastaaPoista
  8. Hih, kaikilla on riippumattoja testauksessa! Meille asennetaan varmaankin viikonloppuna;) Valkovuokot niin kuuluu kevääseen, mulla on taimia äitini pihassa odottamassa siirtoa:)

    VastaaPoista
  9. Täältä Pohjois-Karjalasta kirjoittelen, minullakin näytti toukokuussa syyshortensia kuolleen talvella, mutta onneksi ei ollut aikaa kaivaa sitä pois...nyt pari päivää sitten huomasin että uutta pukkaa juurilta! Sama on käynyt äitienpäiväruusuilla jotka siirsin viime syksynä ja olin jo varma että ne ei enää elvy niin tänään huomasin että uutta kasvua pukkaa...pitäisi opetella kärsivällisyyttä! Paitsi puutarhan tuholaisten suhteen..

    VastaaPoista
  10. iipsunpuutarha.blogspot.fi2. kesäkuuta 2013 klo 23.43

    Edellisen viestin kommentoija...on sitten tämä!

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.