sunnuntai 18. marraskuuta 2012

KASVIHAAVEITA



Tiina haastoi kertomaan toteutumattomista kasvihaaveista. Kiitos, tähän oli kiva lähteä mukaan. Tuleva kasvukausi on jo päivittäin mielessä, mutta en ole lähtenyt vielä kokoamaan ajatuksiani paperille. Tarkistin muistikirjastani viime vuoden haavelistaa ja totesin, että muutama kasvihaave ehti toteutua kesän aikana. Listasta voin vetää yli ainakin vaalenapunaisen alppikärhön 'Pink Flamingon' ja kellokärhön. Viime kesä kului kiveyspuuhissa niin tiiviisti, että kasveja tuli hankittua harvinaisen vähän. Listassa ensimmäisenä oli etelänruusuruoho, jota onnistuin kasvattamaan siemenestä muutamia taimia. Ne varttuivat kesän ajan raparperin suojissa ja saavat ensi kesänä paremman paikan. 

Muut haaveet jäivätkin odottamaan seuraavia kesiä. Listaltani löytyy valkovuokko, punajouluruusu, vaaleanpunainen varjolilja, jättiverbena, harjaneilikka, rohtovirmajuuri ja neilikkaruusu. Lista tulee varmasti kasvamaan talven kuluessa. Ystävältä saatuja vaaleanpunaisen varjoliljan pienen pieniä sivusipuleista kasvaneita alkuja minulla jo onkin, mutta hillitön maahumala levittäytyi kesän aikana metsäpuutarhassa ja pelkään, että alut ovat tukahtuneet. Ensi keväänä yritänkin päästä maahumalasta eroon, jos se on mitenkään mahdollista. Rohtovirmajuuren ja harjaneilikan siemeniä minulla jo onkin varastossa. Jättiverbena on yksivuotinen ja ilmeisesti pitkään itävä kasvi, mutta koitan hankkia siemeniä ja kokeilla myös sitä.

 Kasvihaaveita enemmän olen päättänyt keskittyä tulevana vuonna perenna-alueiden selkiyttämiseen. Monet perennat ovat levittäytyneet niin, että on aika karaista niitä jo hieman kovemmalla kädellä. Myös siirtoja joudun tekemään, toimivien kasviyhdistelmien luominen kun ei useinkaan suju käden käänteessä. Loppukesän kukintaan täytyisi myös paneutua, se on puutarhani heikoin lenkki. Niin, ja on minulla pieni terassi- ja aitahaavekin, katsotaan lähteekö mies niihin mukaan...

12 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ihan huippukiva haaste.On tosi mukava lukea muiden haavekasveista ja suunnitelmista. Jos onnistut pääsemään eroon maahumalasta,myy mullekin vinkkisi,oon niin ärsyyntynyt siihen luikertelijaan...

    VastaaPoista
  2. No onhan siinä aika paljon haaveita yhdelle tai useallekin kesälle :-) Kivalta kuulostaa!
    Uskokaa tai älkää, mä ihan pihistin tahallani maahumalaa yhdeltä villiintyneeltä pihalta pari vuotta sitten... ja mietin, tulenko tuskastumaan siihen. Se ei kyllä kasva lähelläkään kukkapenkkejä vaan katajan alla, mutta voihan olla, että se joku päivä onnistuu luikertelemaan kukkapenkkiin. Kääk! Silti, toistaiseksi tykkään siitä.

    VastaaPoista
  3. Tiina - kerron kyllä! Luulen, ettei siitä enää eroon pääse, joten täytyy ehkä tyytyä kurittamiseen!

    Saila - totta! Tiedätkö, saman tein minäkin ja ajatuksena oli antaa maahumalalle lupa levittäytyä kuusten alle. No nythän siinä on metsäpuutarha, johon jätin humalalle pienen tilan, mutta eihän se siinä 'tilassaan' tietenkään ole pysynyt, mitähän oikein kuvittelin :/ Minäkin kyllä tykkään kasvin ulkonäöstä ja kasvutavasta, mutta muuten se on ihan mahdoton tapaus!

    VastaaPoista
  4. Ihanasti jaksat miettiä jo tulevaa kesää ja kasveja.

    Minulla siemenpussit alkavat kiinnostaa vasta kun kevätaurinko iloisesti paistaa:)

    VastaaPoista
  5. Hannen kanssa samalla linjalla. Minua alkaa puutarhahommat innostamaan ja kiinnostamaan vasta kevättalvella. Mutta haaste on kiva ja mukava lukea muiden suunnitelmista. Nyt, kun alan miettimään kevättä, niin toki olen innoissani odottamassa sitä ja kasvun ihmettä. Mistä muuten olet hommannut nuo kivat, kuvassa olevat Seeds -pussukat?

    VastaaPoista
  6. Hanne - näin se menee joka vuosi; kun puutarhakausi päättyy, herää uuden kauden suunnitelmat ja unelmat :)

    Eiju - muiden suunnitelmia on tosiaan kiva lukea ja niistä voi saa uusia ideoita itsellekin. Siemenpussit ostin kesällä Lontoosta Chelsea Physic Gardenista.

    VastaaPoista
  7. Mun pitäis kanssa vähän rankemmalla kädellä alkaa selkiyttämään trekolin puolta. Ja sainpa tuossa päähäni, että tilaisin kuorma-autollisen kuorikatetta. Ei sitten loppuis ainakaan ihan heti ;)

    VastaaPoista
  8. Meilläkin takapihan pitkä kukkapenkki kaipaisi osin selkeyttämistä, se on mun kaikkein ensimmäinen kukkapenkki ja siihen on tullut alkuun iskettyä kaikenlaista. Joista osa on vallannut alaa aika reilulla kädellä. Pientä raivausta ja pioneja tilalle...

    VastaaPoista
  9. Tiina - nuppikurman tilaaminen saattaa toisinaan ollakin kannattavampaa kuin pienten määrien ostaminen. Kuten joskus totesinkin, jos olisi iso piha, siellä voisi olla aina kasoissa hiekkaa, kuoriketta ja muuta tarpeellista ainesta.

    Pioni - toisaalta kiva, että uuden istuttamisen sijaan voikin jo jakaa ja karsia!

    VastaaPoista
  10. olen ehdottomasti samaa mieltä että mukavampi on karsia kun odotella että kasvaisivat nyt jo. No se voi olla että mulla on osa kasveista vaan väärillä paikoilla että eivät sen takia jaksa levittäytyä, eiku siirto hommiin:)
    Jättiverbenaa ajattelin itsekin kylvää, senhän voi laittaa kait jo melko aikaseen, ihanaa saada sitten taas sormet multaan;) Minulla on piilossa mullan alla kolme kerrotun valkovuokon juurta, toivottavasti jaksavat kasvaa sieltä. Muuten meillä on vuokkoja ihan luonnostaan tosi paljon, olen siitä niin onnellinen, mutta pelkään koko ajan että ne häviävät kun onhan sitä jonkinlaista nurmikkoakin pitänyt laittaa. Täytyy vaan pitää päänsä miestä ja ruohonleikkuria vastaan ja säilyttää osa tontista luonnontilaisena:) T. Minna

    VastaaPoista
  11. Oo, onnea toteutuneille unelmille ja niille uusille! Eikö tuota valkovuokkoa saisi nappaistua metsästä pienen tuppaan? Ihania haaveita muuten, neilikkaruusu olisi upea :) Ja miehen on lähdettävä mukaan, ei vaihtoehtoja!!

    VastaaPoista
  12. Minna - puutarhurointi onkin sen vuoksi niin kivaa, ettei työ lopu koskaan ja aina voi tehdä muutoksia! Voi mikä onni, kun teillä on valkovuokkoja omasta takaa! Toivottavasti myös kerrotut kotiutuvat puutarhaasi.

    Sametti Hortensia - nappaisin heti valkovuokkotuppaan, kun jostain tulisi vastaan :) Joku kevät ajelimme Tampereen suuntaan ja matkan varrella metsänreunat olivat valkovuokkoja tulvillaan, harmi kun istuimme bussissa! Tosiaan, Saila minulle suositteli neikikkaruusua, en ole vielä ihan varma, mihin sen istutan, mutta paikka varmasti löytyy.

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.