perjantai 15. heinäkuuta 2011

MURHEENKRYYNISTÄ MUKAVAKSI PAIKAKSI

Viime kesänä aloitettu varjoisen puutarhan muokkaus etenee vähitellen. Alunperin tässä kasvoi tiheässä kookkaita kuusia, jotka mies kaatoi edellis talvena. Murheenkryyninä mielessä kummitellut alue löysi lopulta hahmonsa hetken oivalluksesta. Poistin pintamaan ison kuusen sekä männyn alta, jonka juurelta olen yllä olevan kuvan ottanut. Sitten jatkoin kaivuuta käytävien kohdalta. Tuon vasemmanpuoleisen kivimuurin olin muotoillut jo aikaisemmin ja polku syntyi sen kylkeen luontevasti. Tonttimme raja kulkee tuossa kivimuurin tuntumassa. Kaivuusta syntynyt maakasa tasoittui multavaksi kohopenkiksi alueen keskelle. 
Jotain kasveja istuttelin jo viime vuonna ja pikku hiljaa alue täyttyy puolivarjossa ja varjossa viihtyvistä kasveista. Sirotuomipihlaja kasvaa alueen keskellä. Talon sivussa kulkee puolikaaressa liuskekivikäytävä, mutta se ei näy kuvissa. Seuraavaksi aion kärrätä poluille ja männyn alle kivituhkaa ja naputella siihen seulanpääkiveyksen. Kuusen alle en uskalla niin tiivistä pintaa laittaa, koska kuusen juuret kulkevat lähellä maanpintaa. Männynkuorikate voisi toimia tässä kohtaa. Jostain kun saisi lisää noita kivenlohkareita, niin voisi koota matalaa muuria polun toiseenkin reunaan. 

8 kommenttia:

  1. Hommat eivät pian lopu, ja kai se on hyvä niin ;-) Mitäs sitten tekisi? Tylsistyisi? Vaihtaisi asuntoa?
    Ihana nähdä tätä uutta aluetta, jonka pääsen kai näkemään livenä ensi kuussa! Jännittävää. Muistan tämän kuusten varjostamana pimeänä paikkana, ja nyt se on ihan erilainen! Vau. Aivan upea metsäpuutarha.

    VastaaPoista
  2. Viihtyisältä näyttää. Samurai näytti nauttivan tosiaan nauttivan teidän latautumiskeskuksessanne. Toivottavasti minäkin saan omasta kasvihuoneestani yhtä mukavan paikan...

    VastaaPoista
  3. Näyttää viehättävältä, pidän kuusista. Meillä oli suuri kuusi, jonka hame ulottui maahan asti, sen alla oli mukava "huone". Kun naapuri "vahingossa" kaatoi kuusen raivatessaan peltomme reunoja surin sitä vuosikausia.

    VastaaPoista
  4. Kauniilta näyttää jo nyt. Kuunliljat ovat niin ihania. Polku mutkittelee houkuttelevasti. Ikuinen kivipula täälläkin =)!

    VastaaPoista
  5. Saila - tylsäähän se olisi, jos kaikki olisi valmista. Parempi toteuttaa työläätkin ideat, niin valmista ei kovin nopeasti synny ;D
    Kiva kun pian nähdään!

    Nettimartta - kasvihuoneesi näyttää jo nyt hienolta ja kyllä itse tehty on aina itse tehty! Jään seuraamaan pihajuttujasi!

    Cheri - harmillista tosiaan! Minäkin pidän kuusista, mänty ei ole minun puutarhapuuni. Meillä kasvaa kuitenkin yksi ihan kelpo mäntykin enkä todellakaan aio siitä luopua, se sopii olemaan paikallaan oikein mainiosti ja sinne on helppo kiivetäkin (en tosin ole kkeillu, muut kyllä)!

    Piipertäjä - kuunliljat ovat ikisuosikkeja ja nyt kun mulla on tilaa ja niille erityisen suotuisat olosuhteen, aion ihan mässäillä kuunliljoilla ;D

    VastaaPoista
  6. Woodlandistasi tuli hieno! Mitäs jos kivien sijasta laittaisit sitä ihanaa turveharkkoa, joka sammaloituu kauniisti...sopisi mielestäni tuon kuusen kanssa täydellisesti yhteen <3

    VastaaPoista
  7. Viime kesänä ihastelin varjoisen puutarhan projektiasi ja arvaa mitä, nyt on mulla samanlainen menossa!
    Takapihallamme oli vanhaa puskettunutta kiviaitaa, purimme sen ja kaivuri kaivoi uuden ojan. Nyt "kesytän" takapihaa ja laitan sinne kivimuureja, sorakäytäviä ja varjossa kasvavia kasveja.
    Ihanaa suunnitella ja toteuttaa, mulla kylläkin pitkällä ajalla työkiireistä johtuen.
    Ihanaa helle-heinäkuuta!

    VastaaPoista
  8. Hortensia - hyvä idea, kiitos!!! Itse asiassa mulla on ihan alkuvuosina ollut pätkä turveharkkoreunusta ihan tämän alueen reunalla, mutta se jäi kivimuurin taa, kun niin innostuin niitä latomaan ;D
    Tuohon kuusen luo se tosiaan sopisi...

    Eeviregina - voi kun kiva kuulla!!! Nyt onkin semmoiset helteet, ettei pihahommista tule mitään, mutta onneksi on piiiitkä syksy, jolloin ehtii latoa ja rakentaa.

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.