sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

PITKÄN VIIKONLOPUN POIMINTOJA

Kasvukauden uusi vihreys ja runsaus hivelevät mieltä. Puutarha tuntuu vuosi vuodelta muovautuvan mieluisammaksi ja mieluisammaksi. Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta työn tulokset alkavat tuottaa vähitellen hedelmää. Puut ja pensaat antavat jo suojaa ja kasvustot asettuvat omiin uomiinsa. 
Tämän kuolanpionin alkuperä on lapsuudestani, erään edesmenneen karjalaismummun pihamaalta. Mummu hoiti minua, kun olin lapsi ja hänen luotaan minulla on monta tärkeää muistoa.
En voinut olla ostamatta kirsikkatomaatin taimia, vaikka kasvihuone onkin vielä vaiheessa. Kiikutan taimia sisään ja ulos, saas nähdä, ehtivätkö päästä ajoissa kasvihuoneen lämpöön ja satoa tuottamaan.
Pientä ystävää kaivataan edelleen kotiin. Ikävä on kova jokaisella.

8 kommenttia:

  1. Voi Samurai! Lohturapsutuksia (teille kaikille!)
    Aivan IHANAN näköistä pihallasi on! Huokaus!!! Se on niin totta, että pitkäjänteisyys, hoito ja odotus palkitaan, vuosi vuodelta vain enemmän.

    VastaaPoista
  2. Puutarha palkitsee. Upean näköistä ja vasta äsken oli lumi maassa.
    Toivon että Olga palaa pian, kissat ovat selviytyjiä.

    VastaaPoista
  3. Minunkin pihallani kukkii pioni erään mummon muistoksi. Luulen että se on tillipionia.
    Tiedän tuon tunteen, kun sydän syrjällään etsii kissaa ja sitten se yhtäkkiä ilmestyy muina miehinä kotiin... Meidän Siiri 1v. on oikea "kyläluuta" ja viimeksikin 1.5 vrk retkillään. Täällä on paljon kyykäärmeitä kiviaidassa ja aina pelkään että Siiri ei enää tule kotiin.
    Toivotaan että kissanne ilmestyy kotiin JUURI NYT!

    VastaaPoista
  4. Voi tuo eka kuva oli niin ihana, että miltei pökräsin!! Kaunis rehevyys <3 Toivottavasti pikkukisu tajuaisi pian palata kotiin.

    VastaaPoista
  5. Voi pieniä kissuja, mihin on kaveri lähtenyt seikkailemaan! Toivottavasti hän löytää pian kotiin! Ihan tulee tippa linssiin kun tiedän itsekin kuinka tärkeitä perheenjäseniä kissat voivat ollakkaan.

    Ihanan näköistä pihallanne! Kuviasi katselemalla saan itsekin uskoa että ehkä vielä joskus minunkin pihallani tuolta näyttää! :)

    VastaaPoista
  6. Voi sentään, onko kissasi kadonuut? Toivottavasti tulee reissultaan ehjänä kotiin.

    Kauniita ja herkkiä kukkakuvia tässä ja aikaisemmissa postauksissa, ei määrä vaan laatu...:)

    VastaaPoista
  7. Oi ei, onko kissa vielä hukkateillä :( Toivottavasti saatte hänet pian takaisin ehjänä.

    VastaaPoista
  8. Saila - kiitos lohturapsutuksista, tulevat kovin tarpeeseen. Suren itse niin kovin ja lisäksi säälin Samuraita ja poikia.

    Voi kun alkaisi jo loma, että saisi käyttää enemmän aikaa pihamaalla. Olen kovasti iloinnut, kun monet kasvit ovat selvästi taas piristyneet ja kasvaneet viime vuodesta.

    Cheri - kaikki, mitä puutarhalleen antaa, saa monin verroin takaisin. Kiitos sanoistasi, toivon niin kovin, että ihme vielä tapahtuu.

    Eeviregina - samoin sinulle, kiitos. Muistokasvit ovat kyllä erityisen merkityksellisiä ja tärkeitä.

    Hortensia - se on se kuvakulma ;)
    Mies otti joitakin kuvia talon katolta ja voi surkeus, miten paljaalta puutarha näytti!

    Annu - kiva, jos saatoin valaa uskoa, mutta kuten totesin, kuvakulmilla on helppo hämätä ;)

    Tuija ja Tiina - täytyy myöntää, että olen jo varautunut pahimpaan...

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.