sunnuntai 31. tammikuuta 2010

ELÄMÄ RISAISEKSI


Tämä vuodenaika suorastaan vaatii leikkokukkia. Talvella ei ole vielä aikomustakaan hellittää otettaan ja mieli halajaa jo kevättä. Kukat antavat toivoa ja muistuttavat, että hyvää kannattaa odottaa. Olenkin päättänyt hemmotella itseäni tuoreilla kukkasilla säännöllisesti aina siihen saakka, kunnes pääsen ihan oikeisiin puutarhatöihin. Ostoskärryyn voi kynttilöiden sijaan alkaa latoa tulppaaneja, ruusuja tai vaikkapa esikkoja ja jos haluaa laittaa elämänsä kerralla risaiseksi, voi aina poiketa kukkakauppaan ja hankkia jotain spesiaalia. Miltä kuulostaa?

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa värikkäältä ja lisäksi siltä, että Kauppapuutarhaliiton olisi syytä maksaa sinulle mainostuksesta.
    Olen katsellut sitä soppakulhoa, johon tein hyasinttiasetelman, joka tietysti kukki kaupungissa sillä aikaa kun olin saaressa - en raaski rahdata eläköitynyttä kulhoa ees taas. Siihen sopisi joku keväinen esikkoasetelma...
    Kun vaan kerkeisi! Oma huusholli on mullin mallin kun pitää tehdä kirjasta mahdollisimman vetävä. Suutarin lapsi, taas.

    VastaaPoista
  2. Miten sait kuvasta näin ison? Just omassa blogissa kyselin apua, että miten tällaisia saa. Jos laitan siitä kuvanjulkaisuikkunasta sen suuren kuvakoon niin ei se ole läheskään näin iso.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kauniista sanoistasi Villissä pihassa. On kiva, kun puutarhasta on iloa muillekin, kun vain itselle. Ihanat terassikuvat lehdessä. Suunnitelmanne on houkutteleva.

    Joka solulla elämisen aika on ihan kohta käsillä. Sitten ei malttaisi tulla sisään kevätiltana vaikka on jo viileää ja hämärää :)

    Minulla on vuosia ollut muutama valeanpunainen varjolilja. Tekevätköhän ne itämiskykyisiä siemeniä? Kysy keväällä etten unohda. Jos puska on kovin suuri voin katsoa minkälainen juuripala siitä irtoaisi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Pitääköhän vaakakuvia varten valita toisenlainen blogimalli, sellainen, jossa tekstitila on leveämpi.

    VastaaPoista
  5. Saila - lisätienestit ei olisi pahitteeksi ;D
    Joo, siihen soppakulhoon sopisi varmasti esikot ja sitten keväämmällä pienet sipulikukatkin hienosti. Ja hei, huushollin sotkuista viis; onhan puutarhakirjan kasaaminen varmaan paljon mielenkiintoisempaa! Me maallikot vain intoillaan ja nautitaan sitten tositekijöiden työn hedelmistä! Saanko udella, koska kirja tulee uunista ulos?

    Sanni - puutarhasi on tosiaan mieletön innoituksen lähde! Varjolilja tekee kuulemma (Saila kertoi) sivusipuleita, joista lisäääminen onnistuu hyvin. Voi, jos tosiaan saisin pienen palan, josta kasvattaa omani; se olisi i-ha-naa!

    Tina - hyvä, jos osasin auttaa! Mietin itsekin tuota blogimallin vaihtoa, mutta en päässyt ratkaisuun. Itse haluan muutoin pitää nykyisen, mutta palstatilaa pitäisi venyttää... opasta vuorostasi mua, jos ratkaiset ongelman nro 2!

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa hyvältä !!! Kukkia vaan kotiin piristämään päivää : )
    Elämä ilman kukkia, olisi tosi ankeaa.

    VastaaPoista
  7. Hoh.. edelleen työn touhussa. Nyt on kirjallisuusluettelo valmis, eli loppua kohti mennään! Viimeiset supistukset alkaa mitä todennäköisimmin keskiviikkona, menen aina taittajalle yöksi niin saadaan puserrettua tuote yhdessä valmiiksi ja lankoja pitkin painoon. Tai siis satelliitin kautta, kylläpä maailma on ihmeellinen! Sitten minä vasta alan tosissaan ihmetellä, kun sivutkin alkaa lennellä pitkin satelliitteja, nyt ne menee vasta silleen virtuaalisesti. Niihin tulisi avaruustomua...
    Sitten painossa muutama viikko... en tarkalleen tiedä... ilmoittelen, pysy kanavilla.
    Juu, ja varjolilja-asia on hoidssa,elähän intoile. Hämäläinen ymmärtää kerrastakin, vaikket ehkä sitä usko ;-) Ymmärsin jo että se on i-ha-naa jos saan niitä maasta ja lähetettyä, mutta sitä varten pitää odottaa maan sulamista ym. ym. Ne on olleet pihassani vasta pari vuotta, joten katsotaan mitä sieltä tällaisen talven jälkeen nousee. Sehän on perinteinen, kestävä kasvi – ja lisäksi tuhannesti kauniimpi kuin muovisen näköiset suurikukkaiset itämaiset liljat, anteeksi vain kaikki niiden ihailijat...
    Mutta...nyt nukkuun... Öitä!

    VastaaPoista
  8. Sariw - Ankeaa, kertakaikkisen ankeaa olisi!

    Saila - pysyn kanavilla silmät ja korvat tarkkana! Ja hih, vaikutanko jotenkin yli-innokkaalta tässä varjolilja-asiassa... pohojalaanen ku ei tiärä, uskooko se hämäläänen kerrasta!

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.